Kesäloma alkaa vedellä viimeisiään, sekä meillä hallintovirkamiehillä, mutta myös lapsosilla ja opettajilla. Itse olen aina tykännyt työhönpaluusta, kaivannut jo rytmiä elämään. Tänään näinkin sitten jo ensimmäisen opettajan Face-päivityksen lomaltapaluusta. Kohta niitä on sitten seinä täynnä. Olen muuten monesti miettinyt, miksi opettajat ovat se ammattiryhmä, joka alkaa laskea viikkoja ja päiviä lomaansa jo suurin piirtein hiihtolomasta: silloin tulee ensimmäiset päivitykset: "14 maanantaita kesälomaan". Se vähän harmittaa minua.

Mutta tarpeeseen oppilaille loma tulee. Kotonani vietettiin ensimmäistä kesälomaa koulusta, ja ensimmäisinä viikkoina ei paljon koulua muisteltu. Heinäkuun alussa tokaluokkalainen kuitenkin jo sanoi, että olisipa mukava käydä koulussa tunti päivässä. Nyt koulun aloittaminen ensi viikolla onkin jo ihan jees. Kyllä koulu vain on lapsille tärkeä paikka!

Silti harmittaa se, että koulu alkaa juuri, kun kesä on mukavimmillaan: metsissä ja puutarhoissa on marjoja ja sieniä kerättäviksi, sää on leppoinen ja illat pitkiä. Itse kannattaisin lämpimästi sitä, että koulua jatkettaisiin keväällä juhannukseen ja aloitettaisiin uudelleen vasta syyskuun alussa. Toki se tarkoittaisi myös sitä, että kevääseen tarvittaisiin, vaikkapa pääsiäisen yhteyteen vähän pidempi breikki.

Mitä pidemmällä kevätlukukaudella sitten tehtäisiin? Usein kuulee jo nytkin, että kevät on niin pitkä ja toukokuussa oppilaat ovat jo piipussaan. Ja samaan aikaan kiireisimmät opettajat ovat vetäneet harjoituskirjat täyteen toukokuun toisen viikon alkuun mennessä. Mutta tehtävää riittäisi: Outdoor education, viedään opetus luokkahuoneen ulkopuolelle, mennään ympäröivään luontoon ja lähipiirin kohteisiin retkille.

On muuten niin, että lähes joka kerta, kun keskustelen eri kouluilla kehitettävistä piirteistä ko. koulun toimintakulttuurista, rehtorit, johtoryhmien jäsenet ja opetushenkilökunta aina nostavat esiin ympäröivän luonnon paremman hyödyntämisen opetuskäytössä. Koulun päivärytmin kehittämisen (kokonaisen koulupäivän) lisäksi tämä lienee useiten mainittu kehittämiskohde. Mutta siinä on oppimista. Lajintuntemus on varmasti opettajakunnalla heikompaa kuin aiempina vuosina, sitä ei enää niin voimallisesti opetettu omana kouluaikananikaan, ja opettajankoulutuksessa alkoi olla jo niin monta pientä asiaa opittavana, että tämän tyyppiset yksityiskohdat jäävät henkilön oman harrastuneisuuden pariin. Samaan aikaan esimerkiksi digikasviot, tai ylipäätään kannettavien laitteiden käyttö, ovat mahdollistaneet luonnon tuomisen luokkaan ihan uudella tavalla.

Onneksi tämä aika on tuonut myös opettajille uusia mahdollisuuksia jakaa ideoitaan toisilleenkin: Itse seurailen Facebookissa useampaakin opettajien ryhmää, joissa keskustellaan ideoista ja heitetään vinkkejä. Twitterissä olen vielä hieman hitaampi, en ollenkaan pääministerimme luokkaa. Mutta uusia asioita on tulossa. Palailen loppuviikolla töihin ja lupaan pian kertoa teillekin tarkemmin, mitä yhdessä uudessa hankkeessamme tapahtuu... vähän edelliseenkin liittyen.

Nauttikaamme vielä hetki auringosta ja kohta se kello kilkattaakin sitten syksyn ensimmäiselle tunnille!

Selfie Kainuun merellä