Päivitystahdista alkaa näkyä arjen työtahti: Kiirettä piisaa, kokousta, kehittämisryhmää, niiden suunnittelua ja ihan normaalia virkamiestyötä. Viime viikollakin maanantain valmistelin tulevan viikon kokouksia, tiistain istuin vuosipalaverissa työterveyden kanssa, vedin rehtorikokousta ja istuin talousarviota käsittelevässä koulutuslautakunnassa iltamyöhään. Keskiviikon aloitin ja lopetin palavereissa: ensimmäisen koulutuksellisen tasa-arvon hankeasioita hoitaessa ja päättäen päivän seudullisen opsin ohjausryhmään. Torstain olin kokonaan yhdellä koulullamme ja mietin sen asioita. Päivän virkistys oli kävelylenkki rehtorin kanssa sivupisteeseen ja takaisin. Ja ai niin, palasinhan vielä sieltäkin kaupungintalolle tapaamaan kurkistusneuvottelussa paikallisyhdistystämme. Perjantaina tarkistelimme aamun hankerahoituksia, mietimme rehtoriporukan kanssa, mihin tämän alati kasvavan oppilasmäärän tunkee tulevina vuosina ja vielä iltapäiväksi olin buukannut sähköisten oppimateriaalien ryhmän kauden aloituskokouksen. Puuh. Kun iltoihin vielä liittää oman perheen kiireet, niin onhan näitä ruuhkavuosia. Ja silti, iloitsen suunnattomasti uudesta työkumppanistani, kuraattorityön koordinaattorista sekä parin kuukauden ajan minua seuraavasta harjoittelijasta, jolle olen voinut antaa monta pientä ja isompaa hommaa valmisteltavaksi.

Kuten voitte tuosta lukea, työtäni kuvaa hyvin erilaiset ryhmät, palaverit ja tapaamiset. Mutta jokaisella työviikollani olen silti varannut päivän jollakin koululla olemiseen. Se vie suunnattoman suuren osan työajastani, tänäkin syksynä kuukauden yhteensä, mutta se maksaa takaisin todella paljon. Se mahdollistaa rauhallisen yhden koulun asioihin keskittymisen, aidon kuulemisen ja vuoropuhelun paitsi alaisteni, rehtorin, kanssa, myös kaikkien muiden koulun ihmisten, aikuisten ja lasten. 

Kouluilla olen tavannut rehtoreita ja johtoryhmiä. Kaikilla kouluilla toivon tapaavani oppilaskunnan hallituksen ja juttelevani ihan tavallisten oppilaiden kanssa juuri siitä, mitä heillä juuri sillä hetkellä tulee mieleen. Opettajille olen välituntipalaverissa näyttänyt kymmenen minuutin power pointin, jossa yritän muistuttaa heitä siitä, että ajatuksenamme on aidosti kehittää koulua ja käydä keskustelua opsin aiheista, ei kirjoittaa samaa tekstiä moneen kertaan. Ja yritän myös vastata kysymyksiin tietysti.

Mitä kouluilta sitten nousee? Isoja ja pieniä asioita. Kun meillä on tuo uuni rikki tai kun meidän koko alakäytävä pitäisi kyllä korjata. Olivatpa asiat isoja tai pieniä, yritän puuttua niihin heti seuraavana päivänä. Uskon näet vahvasti, että asiat laitetaan kuntoon uuni kerrallaan. Siis eteen tuleva asia kerrallaan. Kokonaisuus hahmottuu kyllä sitten.

Ensi viikolla olen taas seuraavassa koulussa. Mutta sitä ennen edessä on kymmenkunta isompaa ja pienempää palaveria. Normiviikko siis edessä.