Toimittaja Tuukka Ollin luvalla liitän tähän Hämeenkyrön sanomissa 25.11.2014 ilmestyneen jutun.

Koulukeskustelua Viljakkalassa

Tuukka Olli

Millaisia ovat tulevaisuuden koulun työtavat ja oppimisympäristöt? Entä millaista on oppilaiden keskinäinen vuorovaikutus? Tällaisiin kysymyksiin etsittiin vastauksia Viljakkalan koululla järjestetyssä keskustelutilaisuudessa. Tilaisuuden tarkoitus oli saada ideoita ja evästystä opetussuunnitelman uudistustyöhön. Työ on valtakunnallista, mutta sitä tehdään paljon myös kuntatasolla.

Oppilaiden vanhemmilta evästystä saadakseen Ylöjärven kaupunki järjesti kolme samanaikaista keskustelutilaisuutta Viljakkalan, Metsäkylän ja Siivikkalan kouluilla. Koulujen välillä oli videoyhteys.

– Suunnitelmatyön yksi tavoite on saada oppilaiden ja vanhempien ääni kuuluviin, siksi olemme täällä, alusti Ylöjärven opetuspäällikkö Leena Pöntynen.

Uusi opetussuunnitelma on tarkoitus ottaa käyttöön syyslukukauden 2016 alkaessa.

Keskustelu lähti käyntiin koulunsa aloittavien oppimisympäristöistä.

– Yksilöllisyys täytyy ottaa huomioon etenkin ykkös- ja kakkosluokilla, kun koulu on vielä uusi asia. Itse pidin siitä, kun pojan aloittaessa koulunsa, luokassa oli kaksi opettajaa. Ainakin pienemmille opetusta voisi olla myös leikin kautta, miksei pelienkin, pohti Sanna Kankarisalo-Kaasalainen.

Pöydässä todettiin, että peleistä oppii myös englannin kieltä ja kielen oppiminen on motivoivaa.

– Lapsi oppii englantia myös musiikista, etenkin ääntämistä, huomautti Anne Lindeman.

Ylemmille alakoulun luokille keskustelijat soisivat enemmän sähköisiä järjestelmiä. Vanhemmat ovat huomanneet, kuinka lapset ovat nopeasti omaksuneet asioita, jotka ovat vanhemmille uusia.

– Mutta asioiden havainnollistamisessa luonto on paras ympäristö. Lapsia täytyy viedä myös luontoon ja näyttää esimerkin kautta, sanoi Tarja Ala-Jaskara.

Tärkeäksi koettiin myös opettajan innostus ja asenne.

Pohdittaessa, millaisia työtapoja lapset voisivat hyödyntää, esiin nousi sosiaalisuus.

– Entistä enemmän toisilta oppimista, ei vain yksin oppimista, Soile Kestilä visioi.

Lindeman totesi hänen lastensa pitävän koko koulun yhteisistä projekteista, kuten sirkuksesta.

– Siinä isot tekevät yhdessä pienten kanssa.

Oppilaiden osallistamiseen suorastaan satoi ideoita: Huomioidaan lukemalla oppijoiden lisäksi myös tekemällä oppijat, lisätään osallisuutta äänestämällä projekteista ja pidetään lapselle sama opettaja mahdollisimman pitkään. Lisäksi yleinen toteamus oli, että kouluissa istutaan liikaa ja puhutaan liian vähän.

Haasteeksi koettiin opettajan asema. Ennen opettaja oli auktoriteetti, nykyään tuttavallisempi. Näiden välillä on löydettävä kultainen keskitie.

Tieto- ja viestintäteknologian mukaan ottamisessa esiin nousi verkon käyttäminen valinnaisaineissa. Rehtori Kaisa Mannersuo kertoi, että Viljakkalassa etäyhteyttä hyödynnetään Suomessa harvinaisempien uskontojen opiskelussa.

– Luontoretkillä voisi kuvata asioita kameralla ja kuvista tehdä gallerian, Ala-Jaskara ehdotti.

– Eikä perinteistä kirjastoakaan saa unohtaa, hän lisäsi.

Yleisesti todettiin, että teknologian rooli kasvaa etenkin Viljakkalan tyylisissä sivummalla sijaitsevissa kouluissa, sillä etäyhteyden vuoksi valinnaisaineita on tarjolla monipuolisemmin.

[email protected]