OAJ pyysi puheenjohtajaehdokkaita kirjoittamaan avoimen kirjeen jäsenille. Omani on tässä linkissä, mutta kopsaan sen myös tähän alle luettavaksesi. 

Hyvä jäsen,

Aloitan kaikkein tärkeimmästä asiasta: Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n toiminnan ykköstavoitteeksi tulee nostaa se, että jäsen voi kokea joka päivä edunvalvonnan toteutuvan omassa arjessaan, työskenteleepä hän opetustyössä, johdossa, kehittämis- tai tutkimustehtävissä. Tämä tarkoittaa parempia sopimuksia, tasa-arvoisempaa paikallista tulkintaa ja työn rajaamista arjessa, terävästi kiteytettyä ja aidosti opetusalan ammattilaisten etua ajavaa koulutuspoliittista edunvalvontaa ja hyviä jäsenpalveluja.

Olen koko urani tehnyt töitä opetusalan paremman tulevaisuuden eteen. Olen saanut työskennellä opetusalan jokaisella askelmalla koulunkäyntiavustajasta opettajaksi, rehtoriksi, opetuspäälliköksi ja sivistysjohtajaksi, päätyen koulutuspoliittiseen edunvalvontaan ja vaikuttamiseen valtakunnan tasolla. Jokaisella askelmalla olen oppinut tuntemaan opetus-, kasvatus- ja koulutusalan aina uudesta näkökulmasta, unohtamatta koskaan oppeja, joita olen aikaisemmilla askelmilla oppinut. Erityisen voimakas tämä näkökulman erojen ymmärtäminen oli siirtyessäni edunvalvontajärjestöstä toiseen.

Opetusala ei ole selvinnyt voittajana viime vuosikymmenen työmarkkinaneuvotteluissa. Työn muuttuessa OAJ ei ole pystynyt neuvotteluissa saamaan ratkaisuja, jotka vastaisivat opetusalan arjen työn muutoksiin. Vallitsee varsin yhteinen ymmärrys siitä, että vahvan palkkaratkaisun lisäksi tarvitaan pidempikestoinen palkkaohjelma, mutta samaan aikaan on tunnistettava eri opettajaryhmien sopimusten erilaiset kehittämistarpeet. Tähän työhön minulla on paljon annettavaa, sillä olen työskennellyt jokaisen koulutustason asioiden parissa työurani aikana ja tunnen OAJ:n sopijakumppanit hyvin. Ahkerointi kädet liitupölyssä luokassa, koulussa tai kunnassa ei ole vierasta, ja pidän tätä kokemusta äärimmäisen tärkeänä tulevalle puheenjohtajalle. Haluan, että keskiöön nostetaan työn rajaaminen, arjessa jaksaminen, ammatillinen kehittyminen ja keskittyminen mielekkääseen opetukseen, opetusalajohtamiseen ja kehittämiseen.

Sopimukset elävät eniten tulkinnoissa opetuksen ja koulutuksen järjestäjän tasolla. Ei riitä, että todetaan epäkohta ja heitetään luottamusmiehet neuvottelemaan. Tarvitaan vahva valtakunnallinen visio ja selkänoja sille, miten tulkinta tulee tehdä, sekä pelimerkkejä luottamusmiehille käydä neuvotteluja työnantajan kanssa. Opettajan työn suurin kuormittavuus syntyy paikallisella tasolla, jossa tulkinnat vaihtelevat reilusti opetuksen ja koulutuksen järjestäjältä toiselle. Tähän työhön on tartuttava uudenlaisin reseptein. Opetuksen ja koulutuksen järjestäjät ympäri Suomea ovat tuttuja urani varrelta, ja uskon pääseväni työssä nopeasti vauhtiin.

Valtakunnalliseen koulutuspolitiikkaan vaikuttaminen on pitkäjänteistä työtä. Se vaatii luottamuksellisia ja henkilökohtaisia välejä eri puolueiden poliittisiin päättäjiin, ministeriöiden ja Opetushallituksen virkamiehiin sekä muihin koulutuspolitiikan toimijoihin. Nämä verkostot ovat minulla hallussa, sillä vastaan Suomen suurimmassa vientiliitossa koulutuspoliittisesta vaikuttamisesta varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen ja jatkuvaan oppimiseen. Politiikan vuosikello on tuttu, ja minulla on vahvoja näyttöjä johtamisesta, edunvalvonnasta ja vaikuttamisesta valtakunnan tasolla.

Kouriintuntuvimmaksi edunvalvonta muuttuu silloin, kun itse tarvitsee apua. Jäsenpalveluiden helpompi saavutettavuus ja kokemuksen tunne siitä, että jäsenellä on moninaisia kanavia tulla kuulluksi ja saada tietoa ja apua, täytyy nostaa järjestön toiminnan painopisteeksi. Olen korostanut, että OAJ:n tulee uudistua jäsentensä arvoiseksi. Jäsentensä arvoinen tarkoittaa sitä, että jäsen voi arjessaan kokea saavansa vastinetta jäsenmaksulleen. Minulle se tarkoittaa myös lupausta toimia koko sydämestäni opettajien puolesta.

Tulevana puheenjohtajana olisin valmis tekemään kaikkeni sen eteen, että edunvalvonta toteutuu sinun arjessasi.

Uudistetaan yhdessä OAJ jäsentensä arvoiseksi 2030-luvun ammattijärjestöksi.

 

Kunnioittavasti,

Leena Pöntynen