Tutustuin Leenaan, kun hän tuli kouluumme rehtoriksi. Kun hän aloitti, yhteisömme oli tilanteessa, jossa se kaipasi toimintaansa selkeyttä ja uuden suunnan. Nuori nainen rupesi sen kummemmin ihmettelemättä töihin. Hän oli pian osa meitä. Katselimme, mitä koulun historiassa oli tapahtunut, mikä oli arvokasta säilytettävää ja tarkkasimme uutta suuntaa. Prosessi eteni suunnittelu- ja pohdintavaiheiden jälkeen selkeiden suuntaviivojen mukaisesti. Saavutettu tulos onnistui olemaan kouluun kehkeytynyttä ilmapiiriä kunnioittava ilman raskaiksi käyneitä toimimattomia rakenteita.

Vuosina, jolloin Leena oli työkaveri ja samalla esimies, hän teki vaikutuksen selkeydellään ja johdonmukaisuudellaan. Kun nyt muistelen tuota aikaa, minua hymyilyttää, sillä muistan melko pikaisesti liittäneeni eri näköaloja kuuntelevaan ja nopeasti informaatiotulvassa olennaisen löytävään Leenaan määreen ”mitään pelkäämätön”.

Vaikkei se pian täytettävän tehtävän kannalta varmastikaan ole vaadittavien ominaisuuksien kannalta keskiössä, laajasti asioista kiinnostuneena ja huumorintajuisena ihmisenä Leena on huippukiinnostavaa seuraa. Siitä tuskin on haittaa OAJ:n puheenjohtajallekaan. Oikeastaan olisi OAJ:n kannalta vahinko, jos se nyt mahdollisuuden salliessa ei päätyisi valitsemaan Leena Pöntystä johtoonsa. Varmasti joku muukin tehtävään pystyisi, mutta ei kai se ole mikään syy tyytyä parasta huonompaan.   

Klaus Edvards

Luokanopettaja, suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja

Roihuvuoren alakoulu, Helsinki