Olen tuntenut Leenan melkein 20 vuotta. Tuona aikana olen itse liikkunut työelämässä ammatillisen koulutuksen opiskelijajärjestöstä koulutuksen järjestäjien palvelukseen ja siitä edelleen yrittäjyyden edistämisen pariin, lopulta päätyen itsekin yrittäjäksi. Nykyisin työstä ison osan muodostaa vuorovaikutus koulutuksen, koulutuksen järjestäjien, opettajien ja työelämän kanssa.

Leenan uraa on ollut ilo seurata vierestä. Se on ollut systemaattinen ammatillisen kasvun yleisölaji, jossa on koko ajan pyritty laajentamaan omaa osaamista, tutustumaan uusiin ihmisiin uusilta puolilta yhteiskuntaa ja hakemaan mahdollisimman laajaa ja omia ennakkokäsityksiä haastavaa näkemystä siihen, mikälainen maa Suomi on. Kaiken keskiössä  Leenalla on kuitenkin koko ajan kulkenut vahva opettajan, ammattikasvattajan ja kehittäjän identiteetti, joka on se linssi, jonka kautta hän tätä maata katselee.

Omassa työssäni, erilaisissa opetushallinnon tilanteissa ja tilaisuuksissa olen ulkopuolisena monesti testaillut omia ajatuksiani ja näkemyksiäni keskusteluissa Leenan kanssa. Emme ole ollenkaan aina olleet samaa mieltä, mutta joka kerta olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että jos haluan laajan, systeemitason kehittämisnäkemyksen, jossa on isolla kauhalla ajatusta jostain paremmasta, niin kannattaa kysyä.

Kun luin sosiaalisesta mediasta Leenan ilmoittautuneen mukaan OAJ:n puheenjohtajakamppailuun, niin hymyilin. Tuntui jotenkin oikealta ajatukselta. Että vihdoinkin koittaisi se aika, kun kaikki maailmalta hankittu kokemus ja osaaminen palaisi siihen käyttöön mihin se on tarkoitettu – suomalaisen opetuksen, opettajien ja koulutuksen parhaaksi. Se oli hyvä ajatus. Ja pakko myöntää, asiaa kun olen monesti pohtinut – tuntui myös kivalta ajatukselta, että OAJ saisi vihdoinkin naisen puheenjohtajakseen.

Petri Rajaniemi

Nykyisyysselittäjä

Ponder Nobs Oy