Kun kuulin Leenan lähteneen mukaan OAJ:n puheenjohtajaehdokkaaksi, oli ensimmäinen ajatukseni: "No, nyt!" Toinen: "Vihdoin!" ja kolmas: "Tietysti!" Leenassa ihan ensimmäisenä huomio kohdistuu siihen intoon ja paloon, joka hänestä huokuu koulumaailmaa, opetusta ja niiden kehittämistä kohtaan. Leena on ideoija ja inspiroija, jolla on samaan aikaan korkeat tavoitteet ja jalat tiukasti maan pinnalla. 

Olen tutustunut Leenaan sinä syksynä, kun minusta tuli opettaja. Leena oli rehtorina koulussa, jossa aloitin opettajan työt. Silloin Leena oli kannustava ja helposti lähestyttävä esihenkilö. Uutena opettajana arvostin näitä ominaisuuksia kovasti. Leenalla oli aina aikaa ja tahtoa kohdata niin opettajat, oppilaat kuin huoltajat ja yhteistyötahojen edustajat kuunnellen ja kunnioittavasti sekä toisen näkemyksistä aidosti kiinnostuneena. Minulle muodostui kuva Leenasta rehtorina, joka oli hyvin perillä siitä, mitä koulussa milloinkin tapahtuu, mutta ihan erityisesti myös siitä, mihin suuntaan koulua, koulutusta ja koko opetuksen kenttää viedään pienillä yksittäisillä ja päivittäisillä arjen valinnoilla. Muistan Leenan rehtorina, joka oli jatkuvasti valmis käärimään hihansa ja ryhtymään työhön. Hän ei ollut missään nimessä sellainen pöydän takana viihtyvä ideanikkari, vaan nimenomaan kädet savessa, tai pianon koskettimilla tyyppinen esihenkilö. Koulun arjessa tai pedagogisissa ratkaisuissa vastaan ei tullut niin suurta, eikä toisaalta myöskään niin pientä ongelmaa, johon ei olisi yhdessä pohtien löytynyt sopivaa vastausta tai uutta näkökulmaa.

Leenalla on tarkat silmät nähdä asioita, jotka toimivat sekä tunnistaa niitä, joihin tarvitaan muutosta. Hänellä on intoa ja tahtoa ottaa asioista selvää perusteellisesti ennen päätöksentekoa. Lisäksi hänellä on kyky ohjata muutokset niin, että muutoksen tuulissa keikkuvat toteuttajat pysyvät koko prosessin ajan tietoisina suunnasta, jota kohti kuljetaan sekä määränpäästä, johon muutos johtaa. Suurtenkin muutosten keskellä koulun arki pyörii ja toimii.

Muistan Leenan innostuksen koulun työtä ohjaaviin asiakirjoihin. Leenan ohjeilla mitään asiakirjaa, koulun OPSista, toimintasuunnitelmasta ja -kertomuksesta yksittäisen oppilaan pedagogiseen asiakirjaan ei laadittu siksi, koska niin vain täytyy tehdä. Leenan kanssa opin sen, että sekä oppilaiden pedagogiset asiakirjat että koulun toimintaa ohjaavat asiakirjat tulee laatia niin, että ne ovat konkreettisesti sekä päivittäisen toiminnan että myös työn arvioinnin apuvälineitä. Kun tavoitteet kirjataan selvästi ja konkreettisesti, on niiden arvioiminen helppoa. Samalla tulee näkyväksi kaikki työ ja työn suunta sekä esimerkiksi kaikki se monenlainen tuki, jota yksittäinen oppilas saa päivittäin omassa luokassaan. Opiskellessani erityisopettajaksi olen saanut edelleen vahvistusta siihen, että opin tässä Leenalta jo urani alussa suuren viisauden siemenen.

Tiemme ovat törmänneet työn merkeissä myöhemminkin. Leena oli sparraamassa ideoita Kestävän kehityksen kouluttajat -kokonaisuudessa. Tämä on myös ominaista Leenalle. Hän näkee hyvän aikeen ja idean ja osaa hienovaraisesti tuuppia sitä vähän eteenpäin ja ideoida paremmaksi tai oikeaan suuntaan kehittymään. 

Leena on ihminen, joka jää mieleen. Hänen ympärilleen kerääntyy luonnostaan ihmisiä. Hänen seurassaan on samaan aikaan rentoa ja sopivasti jotain meneillään. Leena on aidon kiinnostunut ihmisistä ympärillään heidän statukseensa tai kokemustaustaansa katsomatta tai ehkä juuri niiden vuoksi ja niitä arvostaen. Juuri siksi Leena on #munpj.

IMG_20220424_204049%20%281%29.jpg