Minä en ollut kutsumusopettaja. Minä vain ajauduin opettajaksi. Olin hyvä oikeastaan jokaisessa oppiaineessa ja koulunkäynti oli pääsääntöisesti kivaa.  En silti ollut myöskään leipäopettajakaan. Olin hyvä opettaja, joka suhtautui työhönsä kunnianhimoisesti. Olen sitä edelleen. Minulla oli myös hyviä rehtoreita, joille koulujen toimintakulttuuri oli tärkeää.

En ollut myöskään kutsumusrehtori. Eräänä päivänä vain esimieheni ehdotti, että minun olisi syytä alkaa suorittamaan hallinnontutkintoa ja pyrkiä johtamisen erityisammattitutkintoa suorittamaan. Rehtoriksi on nuorena vaikea päästä, jollei ajaudu tehtävään omassa koulussa syystä tai toisesta. Mutta innostuttuani todella halusin, ja kiitän edelleen Helsingin opetusvirastoa rohkeasta ratkaisusta uskaltaa ottaa rehtoriksi nuori nainen naapurikunnasta. Ei varmaankaan ole kaduttanut. Minä olin myös hyvä rehtori. Ja minulla oli hyviä alaisia, joita oli hyvä johtaa.

Opetuspäällikköys sen sijaan. Se on kutsumusta minulle. Ollessani toista kertaa äitiyslomalla puolisoni kysyi minulta, mitä haluaisin tehdä, jos voisin tehdä mitä tahansa maailmassa tässä kohdassa uraani. Sanoin, että haluan opetuspäälliköksi johonkin kasvukuntaan ison kunnan kylkeen. Puolisoni totesi, että jos tuo on Tampereella, niin lähdetään. Kahden kuukauden päästä Ylöjärvi etsi opetuspäällikköä. Loppu on historiaa.

Muutama kuukausi sitten osallistuin Kuopion ryhmässä ensimmäiseen jaksoon Kuntakesku kuntoon -koulutuksessa. Jukka Alava puhui siellä pedagogisesta johtajuudesta. Ja ennen kaikkea pedagogisesta johtajuudesta monella tasolla: rehtorina, opetuspäällikkönä, sivistysjohtajana. Mitä on sinun pedagoginen johtajuutesi?

OPS2016 nostaa minun ajatuksissani esille tässä vaiheessa kaksi merkittävää kysymystä: OPS-prosessi pedagogisesti johdettuna prosessina ja prosessiomistajuus tässä kokonaisuudessa. Palaan jälkimmäiseen tulevissa kirjoituksissani, mutta ensimmäisestä haluan painokkaasti todeta: Jos OPS2016-prosessissa halutaan aitoa muutosta koulujen toimintakulttuuriin, on olennaista, että myös prosessia myös johdetaan pedagogisesti. Tämä tarkoittaa pedagogista johtajuutta monella tasolla, ei vain rehtoriportaassa. Kuntien johtavien päätöksentekijöiden ja viranhaltijoiden pitää sitoutua  pedagogisesti johtamaan. Ei riitä, että sanoo vastaavansa prosessista. Johtajuus, pedagoginen johtajuuskin, on tekoja. Tarvitaan siis teon sanoja, verbejä.

Olen iloinen siitä, että opetushallituksen opetusneuvokset ovat arvostaneet keskikokoisen kuntamme OPS2016-prosessia siinä määrin, että olemme saaneet oman linkin opetussuunnitelman paikallisen tuen tiekarttaan. http://www.oph.fi/download/150836_ops2016_prosessi_ylojarvella.pdf

Palaan joskus tuohonkin prosessiin, mutta ei pidä hetkeäkään unohtaa, mikä merkitys eri tasojen pedagogisella johtajuudella on tähänkin prosessiin:

Kuntien päätöksentekijöiden tulee sisäistää olevansa pedagogisia johtajia asettaessaan kunnille arvoja ja niiden kautta johtaessaan kuntien ratkaisuja päätöksenteossaan.Kaupunginjohtajien tulee ymmärtää koulutuksen merkitys kuntansa kantavana tekijänä. Kouluja ei voi jättää rappiolle, mutta on ymmärrettävä myös se, että koulujen kulurakenne koostuu pääasiassa palkkakuluista. Kouluista ei juuri voi säästää leikkaamatta opetukseen käytettävää rahaa. Säästöt koulussa ovat aina pois oppilaiden ajasta opetuksen ammattilaisten kanssa. Lyijykynistä ei voi säästää. Ja koulujen laatua ylläpitää ja kehittää vain yksi asia: asiansa osaava opetushenkilöstö. Siitä ei kannata säästää.

Sivistysjohtajien pitää korostaa pedagogista johtajuuttaan. Vähintään kerran kuukaudessa olisi hyvä jalkautua yksikköjen arkeen: pistäytyä vanhempainillassa, jutella ruokalassa oppilaiden kanssa, käydä välillä vaikka oppitunnilla. Opettajuuttaan ei pidä ikinä unohtaa tehdessään hallinnollisia päätöksiä pääkallonpaikoillaan.

Opetuspäälliköt, häviävän pieni henkilöstöryhmä Suomen maassa. Se on aika erilainen tehtävä kuin vaikkapa opetuskoordinaattorin tehtävä. Johtajuus tekee tehtävästä erilaisen. Opetuspäälliköillä ja aluerehtoreilla, jos joillakin, on pedagogista johtajuutta kannettavanaan. Opetuspäällikön tehtävä on paitsi esimiestehtävä, myös asiantuntijaorganisaation asiantuntijatyö, jossa vastaukset jokaiseen kysymykseen pitää löytyä takataskusta koska tahansa. Toisaalta opetuspäälliköillä on mahdollisuus vaikuttaa pitkäjänteisesti hankkeiden ja projektien johtamiseen ja linjata sitä suuntaa, miten rehtorien pitäisi koulujaan johtaa.

Rehtorit, johtajaopettajat. Teidän johtajuutenne korostuu suomalaisessa koulujärjestelmässä. Olette hankalassa välikädessä hallinnon ja henkilöstön välissä, työntekijä ja työnantaja, samassa paketissa. Tässä muutoksen matkassa, olkaa Te niitä myrskylyhtyjä, jotka näyttävät valoa matkalla kohti parempaa tulevaisuutta.

Useimmissa kouluissa johtajuutta on viime vuosina jaettu johtoryhmille ja tiiminvetäjille. Tässä opetussuunnitelman uudistuksessa koulujen tiimiorganisaatioiden tehokkuus ja toimivuus varmasti punnitaan. Asiantuntijuutta omaan opetukseensa opettajilla varmasti riittää. Oman opettajuuden asiantuntijuutta voi kehittää, kunhan sitä vain itse haluaa. Mutta yhteisen toimintakulttuuriin, yhteisopettajuuteen, yhteiseen tulevaisuuteen tarvitaan paitsi aikaa ja tahtoa, myös pedagogista johtajuutta. Siinä onkin meille tavoitetta kerrakseen.

Mitä on minun pedagoginen johtajuuteni? Se on esimiestehtävä, ihmisten johtamista. Se on asiantuntijatehtävä, asioiden johtamista. Ja molempia yhdessä. Se vaatii prosessin johtamista, muutoksen johtamista ja arjen johtamista. Kun sanoin, että se on teon sanoja, tekoja. Ja ne verbit ovat aktiivissa, eivät passiivissa. Turha on odotella messiasta, joka saisi homman toimimaan. Kun historia osoittaa, ettei messiasta ole ilmestynyt viimeiseen pariin tuhanteen vuoteen, ei nytkään sitä kannata jäädä odottelemaan, paras on vain kääriä hihat ja alkaa itse töihin.

Tervetuloa mukaan päätöksentekijät, ylemmät virkamiehet, kollegat, rehtorit ja tiiminvetäjät tekemään aktiivisia pedagogisen johtamisen tekoja. Ja opettajat: Tervetuloa johtamaan omaa opettajuuttanne uuteen tulevaisuuteen!