Alkaa olla taas se aika, että viimeisetkin lukujärjestykset valmistuvat näillä näppäimillä. Ja tadaa - sitten opetustoimen rahat onkin lukittu jälleen heinäkuun loppuun vuodelle 2016. Jokainen opetustoimen hallinnossa työskentelevä tietää tästä haasteesta, kun koulumaailma elää erilaista kalenteria kuin talousarvio. Päätettäessä lukuvuoden 2015-16 tunneista lyödään lukkoon jo yli puolet ensi vuoden opetukseen varatuista rahoista. Tämä on oma ongelmansa, mutta haluaisin hetkeksi pysähtyä sen äärelle, mitä juuri nyt tapahtuu jokaisella koululla.

Lukujärjestyksillä hallitaan suurinta osaa opetustoimen rahoista. Tehdessään lukujärjestyksiä rehtori käyttää paitsi kaikkea pedagogista osaamistaan ja valtaansa, myös jakaa suurimman osan niistä rahoista, jotka hänen käytössään ovat. Palkkarahoihin verrattuna kirja- ja tarvikerahat ovat roposia. Kun samaan aikaan kaikki keskittyvät miettimään säästöjä, on tässä kohta, johon kannattaisi pysähtyä: Lyijykynistä ei säästöä juuri kerry.

Niitatessaan yhden oppitunnin, ns. vuosiviikkotunnin, lukujärjestykseen, päättää rehtori noin 2500 euron vuosittaisesta kustannuksesta. Hinta on hieman eri, onko opettaja aineen- vai luokanopettaja, kokenut vai nuori opettaja ja ovat tunnit osa opetusvelvollisuutta vai ylitunteja. Mutta jossain siinä määrin mennään. Siis yksi matematiikan tunti 5b-luokalle torstaina 12.00-12.45 maksaa vuodessa noin 2500e. Give or take.

Samaan aikaan saatetaan koulussa miettiä, pitäisikö vaikka sanomalehtitilaus lopettaa säästöjen vuoksi. Koulu on saanut sen hyvällä koululle tarkoitetulla diilillä, osa luokista on viikoittain käynyt läpi ajankohtaisia uutisia lehden avulla, mutta jätetään nyt tilaamatta, kun kaikesta säästetään. Taas saatiin 200e säästettyä. Pienistä puroista, joo, mutta entäs, jos vielä katsoisimme lukujärjestysasiaa?

Lukujärjestyksen tekemiseen vaikuttavat lukemattomat asiat: Koulun päiväjärjestys, tuntijako, koulukuljetukset, oppilasvalinnat, ruokalan kapasiteetti, toisen koulun kanssa yhteiset opettajat, etäopetustunnit, totutut rutiinit ja henkilökohtaiset toiveet. Ja vaikka mikä muu. Jotkut rehtorit huomioivat lukkareita tehdessään toiveet opetettavista aineista, maanantaina aloituksesta klo 10 tai toiveesta lähteä viikonlopun viettoon ajoissa. Joku tekee 80% työaikaa ja rehtori hyvää hyvyyttään järjestää opetuksettoman päivän. Jonkun pitää päästä keskiviikkoisin viimeistään klo 13, jotta lapsen harrastuskyyditys onnistuu jne. Toiveita on monenlaisia. Monet näistä reunaehdoista ovat pakollisia, jotkut toivottuja, jotkut totuttuja ja jotkut siinä vain siksi, että näin on aina ollut.

Lukujärjestyksiä auditoidessamme huomataan usein, että lukujärjestyksissä on rehtorin henkilökohtainen käden jälki. Lukujärjestyksen tekoon ei juuri kouluteta (ehkä teknisesti, mutta ei pedagogisesti), joten usein lukujärjestystekniikka on kokemuksen (ja kantapään) kautta opittua. Ja tässä rehtorit jäävät aivan liian yksin! Joskus jokin rajoittava tekijä (ruokalan kapasiteettiasia, koulukuljetusaikataulu tms.) on saattanut poistua jo aikaa sitten, mutta totuttu tapa on jäänyt voimaan. Tämä totuttu tapa saattaakin olla juuri se paikka, josta ne suurimmat säästöt voisivat löytyä! "Järvenperän" muuttunut bussiaikataulu ei enää rajoitakaan torstai-iltapäiviä tai kuviksen luokan uusitun ilmastoinnin vuoksi ryhmään voidaankin sijoittaa 22 oppilasta.

Ajatellaanpa, että rehtori ottaisikin vielä uudelleen lukujärjestykset tarkasteluun. Tai tekisi yhteistyötä kollegansa kanssa, vertaisauditointia. Pyörittäisi tunteja, ryhmiä ja valintoja. Varsin pienelläkin palapelin väännöllä saattaisi löytyä äkkiä vaikka 2-4 vvt, jotka toisin järjestämällä saataisiinkin jopa 5000-10 000e säästöt. Sellaisia rahoja ei ihan helposti säästetä minkään koulun tarvikehankinnoista. Mutta lukujärjestyksessä näitä mahdollisuuksia on. 

Lukujärjestyksien auditoinnin yhteydessä kannattaa tarkastella myös koulun henkilöstörakennetta. Se saattaa olla vino monestakin syystä: Rehtorin oma aineenopettajuus ja sitä kautta opetusvelvollisuuden toteutuminen rajoittavat sitä, tai jollakin opettajalla on joskus (monesti vuosia sittenkin) ollut jokin tietty pätevyys, jolla on voitu järkevästi järjestää ko. oppiaineen opetus. Kun sitten hän on poistunut koulusta, on rakennetta pyritty tai jouduttu ylläpitämään ja tämä saattaa olla kallis ratkaisu. Tarkastelu olisi siis todella tarpeen!

Enkä minä edes sano, että näin pitäisi vain säästää. Useimmissa kunnissa varmaan koululle annetaan kehys käyttöönsä ja itse ainakin toivoisin, että sitä käytettäisiin mahdollisimman hyvin oppilaiden hyväksi. Siksi kannustankin tällaiseen omaehtoiseenkin lukujärjestysauditointiin ihan siksikin, että se löytynyt 2-4 vvt voitaisiin käyttää myös vaikka oppimisvaikeuksiin puuttumiseen tai lahjakkaiden tukemiseen. Tarvetta varmasti löytyy. Ensin pitää vain kaivaa ne eurot sieltä lukujärjestyksen koloista!