Varmoja syksyn merkkejä tänä syksynä ovat olleet OPS-työstä kertovat päivitykset eri puolelta Suomea. Nyt näyttää siltä, että joka niemessä ja notkelmassa ollaan päästy työn touhuun. Enää ei meille kommentoidakaan, että mihin teillä on niin kiire, vaan nyt useampi on sanonut, että hyvähän se on, kun olette aloittaneet niin ajoissa. Siihen toki jokaisella oli mahdollisuus. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että jokaisessa kunnassa on tajuttu, että paikallisesti päätettäviä asioita on PALJON. Itse huomaan, että kun työtä on tehty pitkäjänteisesti, alkaa viimeistelyvaihe tuntua siltä, että näinhän tämän piti mennäkin.

Päivitykset vaihtelevat "jee on hienoa olla mukana" -päivityksistä "kyllä taas menee aika ja raha hukkaan" -päivityksiin. Tunnistan noista ääripäistä molemmat, kyllä niitä on ollut matkalla. Ja ei meidänkään työ ole sujunut vain ruusuisesti. Takana on paljon työtä, työtä, työtä. Monta tiukkaa vääntöä, monta tehtyä vaihetta. Ja ystäviltä ja kollegoilta kuulen, miten monia niistä asioista tehdään monessa paikassa nyt. Ja koen myös, että jokainen - tai no ainakin aika moni - niistä vaiheista on ollut tarpeen, kaikella on tarkoituksensa.

Nyt huomaan, että suurin osa työtehtävästäni tänä talvena kietoutuu OPSin ympärille usealla tavalla. Päätöksentekijöille olen vuoden verran puhunut jokaisessa kokouksessa jostakin opetussuunnitelman osa-alueesta, uskon, että he ovat jo aika valmiita ja asiallemme vihkiytyneitä, kun koko opus aikanaan nuijankopautukselle tulee. Nyt valmistuu monen alatyöryhmän työskentely, niiden yhteenvetojen aika on käsillä. Ja puhtaaksikirjoittamista, alakohtien kommenttien keräämistä, tehtävänantoja kouluille yksittäisistä koulukohtaisista lisäyksistä ja mielenkiintoisia keskusteluja uuden äärellä. Onhan tämä ihan mahtavaa hommaa!

Eilen ymmärsin taas jotain olennaista. Monestiko olen teillekin kirjoittanut siitä, että opetussuunnitelmaa pitää johtaa. Niin taas eilen. Luokseni tuli ryhmä, joka oli vuoden työstänyt yhden pääluvun paikallisesti päätettäviä asioita. Siihen oli käytetty työskentelypäiviä, töitä oli tehty yksin, pareittain ja yhdessä. Lueskellessani tuotoksia olin ehkä odottanut jotain valmiimpaa - siis paperilla. Mutta päästyämme keskusteluun sain todella huomata, että olin kyllä melkoisen asiantuntijajoukon ympäröimänä! Mikään pieni yksityiskohta ei ollut tuntematon, ryhmässä oli hyvä henki.  Ryhmän vetäjä olikin sanonut, että tämä nyt on tällaisessa vaiheessa. Kahdessa tunnissa vedimme homman aika pitkälle kasaan. Asiantuntijoiden tuntikausien pohtiminen kuukausikaupalla kiteytyi lopulta ehkä reiluun A4:seen kuntakohtaista tekstiä ja ehkä viiteen kuvaan. Kaikki muu oli jo laissa, asetuksessa tai opetussuunnitelman perusteissa. Sitä ei tarvinut kirjoittaa uudelleen. Siinä se kommenteille menevä teksti sitten oli. Tiukka selostus siitä, miten ne asiat Ylöjärvellä hoidetaan. Kuntakohtainen teksti oli aika timanttia.

Mitä siis tarvittiin: Levällään oleva materiaali, jonka koko porukka osasi etu- ja takaperin. Sitten tarvittiin yksi opetuspäällikkö ja yksi opetuskoordinaattori, jotka sparrasivat homman kasaan. Päättivät - johtivat, johtivat - päättivät.

Tässä lienee monen kunnan kompastuskivi siinä työssä, mihin nyt ollaan ryhtymässä: Onko ops-ryhmissä riittävästi osaavaa johtajuutta, riittävästi päättäväisyyttä, riittävästi kokonaisuuden ymmärrystä? Asiantuntijuutta omassa henkilöstössä taatusti on, mutta miten saadaan se materiaali saadaan kasaan? Olen tavannut lukuisia OPS-työtä vetäviä ihmisiä, jotka ovat kertoneet, että suurin ongelma on siinä, ettei työn vetäjällä kenties ole natsoja päättää monesta asiasta. OPS-teksti on kuitenkin normitekstiä, ne asiat on pystyttävä myös toteuttamaan.

Jos tätä ei ole vielä huomioitu tai mietitty, nyt on korkea aika. Nyt viimeistään kannattaa tutustua kokonaisuuteen ja katsoa, mistä kaikesta pitää päättää. Aloittaa jostain, päättää asia kerrallaan. Ja jossain vaiheessa ne yleisen osan reilu 170 paikallisesti päätettävää asiaa ja ainekohtaisten sadat asiat on päätetty. Kääritäänpä hihat!