Matka Kambodzaan ei ole vielä päätöksessäkään, mutta olen niin liekeissäni äsken vetämästäni Learning Cafesta, että pakko oli heti jakaa kokemus teidän kanssanne!

Tiesin olevani tänään fasilitaattorina ryhmätyössä, mutta aihe selvisi lopulta vasta aamulla. Empowering school management. Hmm.

Koulun johtaminen on täyttä työtä Suomessakin, alati laajeneva konsepti, jossa tasapainoillaan koko ajan ohuella nuoralla. Miten veisin tämän asia khmereille, joiden kieltä en käsitä, joiden koulusta tiedän lopulta hyvin vähän ja joiden arvovalinnat olivat eilisen paneelikeskustelun jälkeen aika kaukana omistamme.

Niinpä hyppäsin heikolle jäälle: Puhuin heille ensin yhteisesti huolellisesta tasapainoilusta leadershipin ja managementin välillä, joista jälkimmäinen yrittää painostaa edellistä paitsioon. Ja siitä, että pedagoginen johtajuus on jossain siinä häilyvällä rajalla. Ja vaikka joku väittääkin, ettei pedagogista johtajuutta ole olemassakaan, niin on se, rehtorien sydämissä.

image.jpg

Sitten aloitettiin hommat. Koska en oikeasti voinut lainkaan tietää, mitä oli tuleman, suunnittelin kaksi ensimmäistä vaihetta ja päätin sitten hypätä tuntemattomaan. Ensimmäisessä vaiheessa fläpille kirjoitettiin koulun johtamisen töitä: management, asioiden hallinta, mustalla ja leadership, ihmisten hallinta, sinisellä. Minulla ei ole harmainta havaintoa, mitä paperille tuli, sillä pyysin heitä kirjoittamaan sen khmeriksi. Näin he oikeasti tekisivät työn omien arvolataustensa pohjalta minun valitsemieni sijaan. Tässä vaiheessa näkyi ryhmän nokkimisjärjestys. Voimakas persoona, arvoasteikossa ylempänä, olisi mieluusti halunnut ottaa päätösvastuun. Minä yritin tsempata ja osallistaa.

image.jpg
Kongi kävi ja ryhmä vaihtui. Toinen ryhmä sai halutessaan lisätä yhden kumpaakin listaan (niistä tuli lopulta listoja, yritin kyllä ihan vapaata esitysmuotoa). Sen jälkeen he alkoivat arvottaa asioita. Punaisella ympyröitiin aikaa vievät tehtävät ja vihreällä tärkeät tehtävät. Tässä kohtaa muistuttelin kovasti, että koulun tärkein henkilö ei ole rehtori, ei opettaja, vaan lapsi. Lapsikeskeisesti valittiin arvotukset. Tai mistä minä tiedän, vaikka olisivat arvottaneet perjantaipulloarvonnan. Lupasin vain, että niin monta, kuin haluaa voi ympyröidä ja jonkun voi ympyröidä vaikka molemmilla väreillä.

image.jpg
Tässä kohtaa alkoi paniikki iskeä. Mitähän laittaisin seuraavan ryhmän tekemään? Tekaisin nopeasti uuden fläpin. Siinä samat asiat jaoteltiin kolmeen ryhmään: Mitä rehtori tekee yksin, mitä voisi tehdä johtoryhmässä (ihan uusi käsite ryhmälle) ja mitä pitäisi rehtorin tehdä koko henkilöstön kanssa. Työ alkoi hitaasti, mutta loppusuoralla kannustin heitä pelaamaan aikaa vastaan. Kun lopulta heitettiin ylävitoset hyvin tehdystä työstä, oli aika alkaa keksimään, mitä viimeinen porukka tekisi.

image.jpg
He äänestivät toisten työstä tärkeimmät asiat, jotka pitäisi muuttaa tai parantaa jo huomenna, ensi viikolla, ensi kuussa. Pistimme asiat vielä TOP4 listalle äänten mukaan. Muutettaviin tai uudistamiseen tuli rakenne, resurssien hallinta, opetusmenetelmien uusiutuminen ja ilmeisesti johtokunnan kanssa toimiminen. Muiden lähtiessä lounaalle kirjoitin kunniataulukkoon alle tekstin: Mitäpä, jos muuttaisitte nämä ja tekisitte nämä näkyväksi? Tulkkini käänsi asian vielä khmeriksi. Niinpä. Tee hyvä näkyväksi. 
image.jpg