Aika moni kommentoi, että teidän kunnassannepa ollaan jo pitkällä tuossa OPS-prosessissa. Tai että me ei haluta kiirehtiä prosessia, kun aikaa on niin paljon vielä. Tai että me ei haluta tyhjentää pajatsoa vielä. Aika monta tapaa sanoa se, että ollaan vielä aika alussa. Ja sekään ei ole paha se. Mutta.

Minä uskon, että me Ylöjärvellä olemme hyvin hallitussa prosessissa. Johdetussa, sano. Ja yritämme koko ajan lisätä itse tietoisuuttamme siitä, missä kohdassa mennään ja millä tasolla. Minä en, eivätkä itse asiassa OPS-ammattilaisenikaan, koe kiirehtivämme. Meillä ei ole kiire mihinkään, vaan oikeasti me nautimme niistä löydöistä, joita päivä päivältä teemme. Esimerkiksi näistä tammikuun vesoistamme olemme löytäneet jo monta asiaa, jotka haluamme kehittämispäivässämme nostaa ihmeteltäväksemme. Emme ole myöskään tyhjentämässä pajatsoa, koska uskomme, ettei tässä OPS-prosessissa olevaa tietoa voi täysin hallita. Materiaaliksi käy oikeastaan mikä tahansa. Antakaapa selvennän hieman tätä.

Kahdessa vesossamme pidetyistä kolmessa on noussut asiaksi se, että tulevaisuudessa yksinkertaisten ammattien määrä vähenee, ja huolen aiheeksi tällöin nousee se, mitä yksinkertaiset ihmiset tekevät. Havainnemateriaaliamme tähän oli yksi telkkarin tositv-ohjelma. Miten me voisimme tukea sellaisen lapsen koulupolkua, joka tuskin on akateeminen taitaja? Mikä tahansa materiaali voi olla OPS-materiaali.

Tai, olemme tahattomasti saaneet aika mielenkiintoisia empiirisiä tuloksia pitämistämme vesoista. Ja haluamme analysoida ja hallita näitä tuloksia. Ja tulla paremmiksi OPS-prosessimme asiantuntijoiksi tätä kautta.

Muistatteko, kun Pikku prinssissä sanottiin, että tärkeimpiä asioita ei näe silmillä, vain sydämellä näkee tarkasti. Antaakseni teille tämän päiväisen mielikuvani OPS-prosessista, minun pitää palauttaa teidät kymmenen vuoden taakse, erääseen välituntivalvontaan Vantaankosken koulun pihalla Vantaalla. Seisoin välituntivalvonnassa, kun pieni erityisluokan poika tuli luokseni ja sanoi: "Leena-ope, minusta on hölmöä, että ihmiset haluavat lentää Lappiin lomalle." Ihmettelin, että miksi Lappiin haluaminen on hölmöä. Ja poika sanoi: "Ei ope, ei se Lappi, vaan se, että ne haluaa lentää mahdollisimman nopeasti. Menisivät autolla tai junalla. Sillä matkalla syntyy matkamuistoja."