Mitenpä niin. Minulla on jotenkin aina - tai no, aina? - jotenkin lämmin suhde opetussuunnitelmiin sekä koulujeni toimintakulttuureiden kehittämiseen. Itse asiassa en edes muista, että OKL:ssä olisi joskus puhuttu opetussuunnitelmasta. Ironista, sinänsä. Mutta en ollut edes vielä valmistunut opettajaksi, kun matkani vei minut jo luokanopettajaksi Itä-Helsinkiin. Sain heti käsiini luultavimmin haastavimman luokan, joka koskaan sen jälkeenkään on eteeni tullut, opettajana, rehtorina tai opetuspäällikkönä. Mutta miten selvisin siitä, se liittyy juuri näihin kahteen koulun pitämisen keskiöön:

Tullessani kouluun kokenut, hyvä luokanopettaja iski heti kimppuuni. Christina-opettaja oli jo vuosia odottanut itselleen sopivaa työparia. Ja kun tulin, olin otollista riistaa. Tämä kokenut opettaja tutustutti minut yhteisopettajuuteen, joustaviin ryhmittelyihin ja opetussuunnitelmaan. Hän tulosti luokkani seinälle minulle koonteja opetussuunnitelmasta siitä, mitä minun pitäisi opettaa. Ja opetti, ettei opetussuunnitelma ole kustantajien oppikirjoissa. Christina piti minulle sen opettajankoulutuksen, jota tarvitsin tulevina vuosina. Tämä kokemus saa minut myös liputtamaan kaikenlaisten nuorten opettajien mentorointijärjestelmien puolesta. Ja toimintakulttuuria sekin.

Vähän myöhemmin olin siirtynyt ensimmäiseen vakinaiseen virkaani, musiikkiluokanopettajaksi Vantaalle. Musiikkiluokkatoiminta antoi leimansa työskentelylleni, mutta tieni olin jo valinnut. Minulle ei ollut oppikirjoja monessakaan oppiaineessa. Ihmisen biologiaa opiskeltiin synnyttämällä trollinukkea muovipussista lavuaariin ja yhdessä vanhempien kanssa rakennettiin lavasteita musikaaleihin, joissa esitettiin biisejä, joiden sovitukset olivat usein syntyneet golfkentällä tai vaikka ruokakaupassa. Musiikkiluokka antoi mahdollisuuden opiskella muitakin aineita jaksomuotoisesti ja ilmiöpohjaisesti tavallisen hajautetun vuosiviikkotuntijärjestelmän mukaan, ja itse asiassa se myös määritti sen: Oppilaillani oli viikoittain kolmisenkymmentä soittotuntia oppituntien aikana. Kovin kiinteää ja perinteistä lukujärjestystä ei voinut edes noudattaa, jos halusi, että kaikki oppilaat saavat kaikista aineista opetusta.

Elämä vei minut rehtoriksi. Kouluni Roihuvuoressa oli vuosiluokkiin sitomattomaan pedagogiikkaan pohjautuva koulu, jossa opiskeltiin ikäsekoitteisesti. Koululla oli kokemusta kokonaistyöajasta ja yhdessä tekeminen oli itsearvoista. Kerron joskus lisää tästä suurenmoisesta opettajakunnasta, joka puhkesi kukkaansa kanssani, mutta tämä ehkä antaa pohjaa nyt sille intohimolle, jota tunnen opetussuunnitelmaa ja sen uudistamista kohtaan. Ottaaksemme vuosiluokkiin sitomattoman pedagogiikan haltuun uudelleen aloimme kehittää systemaattisesti toimintakulttuuria koululle. Kun nyt tänä syksynä eräässä ops-koulutuksessa puhuttiin unelmakouluista, hymyilin mielessäni Roihuvuorelle:

  • Eri-ikäiset oppilaat oppivat yhdessä. Niin oppivat.
  •  
  • Oppilaat voivat opiskella ryhmästään riippumatta asioita eri järjestyksessä. Onhan se varmaan mahdollista, mutta epäilen sitä edelleen alakoululaisten osalta.Voiko näin tapahtua kaikkien aineiden kohdalla? Tuskin.
  •  
  • Päivän sisään voi rakentaa varsinaisen opetuksen ulkopuolista aktiviteettia, kuten kerhotoimintaa oppilaan koulupäivän eheyttämiseksi. Voi, monenlaista, ja jollekin lapselle tämä saattaa olla se päivän virikelataus.
  •  
  •  Yhdessä tehden olemme enemmän kuin osiemme summa. Todellakin. En milloinkaan ole tavannut yhtä hienoa työyhteisöä, kuin opetushenkilöstöni Roihuvuoressa oli.
  •  
  • Jaetussa johtajuudessa on voimaa. Niin on. Minulla oli uskomaton apulaisrehtori, loistava vararehtori, upea johtoryhmä, yhteen hiileen puhaltava laajennettu johtoryhmä (jory+ohr). Yhä uudelleen ja uudelleen avaan kannettavani työpöydältä kansion nimeltä Helsinkitikku, jossa on materiaalia rehtorivuosiltani Helsingistä. Luomamme toimintamallit ovat edelleen todella selkeitä ja käytettäviä. Teimme työtä systemaattisesti ja pitkäpintaisesti, ja joskus myöhemmin saatoimme huomata toimineemme esimerkiksi jonkin teorian ehdottamalla tavalla ja itsenäisesti päätyneemme oikeanlaiseen lopputulokseen.

Eli siksi. Opetussuunnitelma ja koulujen toimintakulttuuri rulettaa. Siksi teen myös työtäni.