Viime viikon keskiviikkona meillä oli viimeinen agenttitapaaminen. Jatkoimme monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelun suunnittelua ja mietimme, mihin asti olimme päässeet. Minä olin edellisen kerran jälkeen muokannut Education Model Canvasista työvälineen, jonka toimivuutta sitten tässä alla olevassa kuvassakin sitten pohdittiin. Se oli sellaista. Mukavaa piikittelyä ja ideoiden heittelyä. Canvas (EMC jatkossa) hyväksyttiin, mutta päätimme testata myös Excel-pohjaista versiota, ennen kuin päätämme asiasta.

image.jpg

Mukana oli yksi uusi agenttiehdokas. Jos oli luullut, että meillä ylhäältä sanellaan tai että jokainen osallistuva ei pääse ääneen ja tule kuulluksi, niin ei luule enää. Agenttitapaamiset ovat meillä melkoista torikokousta. Johdettua sellaista, mutta kiihkeää, intensiivistä. Sellaista vääntöä, sellaista kääntämistä, uudelleen ja uudelleen. Ja kun saadaan valmiiksi, niin uudelleen. Ja ole siinä välillä poliisina, kun suunnitellaankin oikeastaan ihan eri asiaa, kun oli tarkoitus. Ihan vahingossa vain. Ja kun me niin haluttais, että se oppilaan osallisuus olisi aitoa ja se oppilas olisi motivoitunut osallistuessaan suunnitteluun. Ja kun siellä perusteissa sanotaan, että oppilaalle pitää taata mahdollisuus sen oppimiskokonaisuutensa suunnitteluun. Huh.

image.jpg

Tässä on ehkä versio 8. Edelliset on pyyhitty alta pois ja aina vain uudelleen. Siis miten luot mallinnuksen siitä, miten voisi osallistavasti suunnitella sellaista, mistä ei tiedä, mitä siitä syntyy? Ja ettei kukaan tekisi turhaa työtä, mutta silti tehtäisiin valintaa. No pääsimme johonkin tulokseen. Sitä on tarkoitus testata 14 koulussa ensi syksynä ohjatusti. Ja jos - siis JOS - rakenne on huono, mutta siitä oppien kouluyhteisö saa luotua juuri oikeanlaisen systeemin omansa rakentamiseen, olemme onnistuneet. Hakkaamme mielellämme päätämme seinään, jos tuloksena on jokaiselle koululle hyvin sopiva malli.

Aivoriihen jälkeen suunnistimme Tampereelle. Olin järjestänyt agenteille kaupunkisuunnistuksen. Neljän hengen joukkueissa IPadilla varustettuina ryhmät liikkuivat aurinkoisessa kaupungissa kuvaten videotehtäviä, ottaen määrätynlaisia selfieitä, tutustuen museoon ja kuvaten parkour-ratoja torilla. Naurua riitti. Vielä illansuussakin, kun ruuan ääressä katsoimme tuotokset. Tuli sellainen fiilis, että kyllähän mun kelpaa, kun on tällaisia. Agentseja. Toivottavasti lepäävät hyvin kesällä. Ensi syksynä alkaa totinen rutistus!