Mulla on kyllä tosi magee duuni! Harva pääsee olemaan mukana niin monessa jutussa! Niinku nyt vaikka tänä maanantaina:

Aloitin päiväni soittamalla matkalla autosta yhdelle rehtorille, jonka kanssa oli monta pientä juttua. Oli mukavaa kuulla, miten hauskaa hänestä oli aloittaa kouluvuotta, hän odotti uusia opettajia ja tulevaa vesopäivää. Ja oppilaita, tietenkin. Töihin ehdittyäni kirjoitin syyskirjeen noin 400 opetuksen ammattilaiselle ja järjestelin yhtä ohjaajakuviota.

Siitä jatkoin kehittelemään ihan uutta juttua: Minulla aloitti tänä syksynä hankkeessa ihka oikea tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaja. Ai mitäkö hän tekee? No, sitä me sitten seuraavaksi mietittiin!

Mietinnässä oli monenlaista hommaa: Miten toimii hänen arkensa, kun hän kiertää alkuopetuksen luokkia, päivä kerrallaan jokaisessa ekaluokassa. Miten tarkoitus on antaa malleja ja apua, mutta myös mahdollistaa opettajalle oman ryhmänsä observointi. Miten päivä rakentuu, miten viikkokalenteri luodaan? Miten ohjata opettamaan tunnetaitoja, miten vuorovaikutustaitoja? Ja miten tehdä se monen kokeneen opettajan kanssa? Tässä hankkeessa on olennaista paitsi se aika lasten kanssa, myös henkilökohtaisen kehittymisen mahdollisuus melkein 30 opettajalle.

Sitten mietimme sitä, miten tämä taitava Hanne-opettaja lähtee vetämään tunne- ja vuorovaikutustaitojen OPS-ryhmää. Muistatteko, kun kerroin teille, että saimme tuntijaossa 4 vvt tunne- ja vuorovaikutustaitojen systemaattisen opettamiseen? Nyt meillä on siinä se aika ja resurssi, seuraavaksi pitää miettiä sitä, mitä niillä tunneilla tehtäisiin. Tätä tehtävää varten on TVA-korvauksella palkattu ryhmä, joka pohdiskelee tätä asiaa tämän talven aikana. Nyt minun piti pohjustaa Hannelle, millaisella rakenteella, aikataululla ja panostuksella tämä työ olisi tehtävä. Samalla mietimme, millaista tekstiä ja millaisia koulutuksia aiheesta pitää työstää. Into oli melkoinen, molemmin puolin pöytää, kahdella kehittämisen ammattilaisella.

Tällaisessa avoimessa työnkuvassa paljon perustuu luottamukseen ja yhteiseen suunnitteluun ja sopimiseen. En tietenkään voi kytätä, missä kyseinen opettaja liikkuu, ja mitä hän tekee, eikä sitä voi tehdä myöskään hänen lähirehtorinsa. Tämän takia nämä yhteiset hankepalaverit ovat niin olennaisia, tietysti sen onnistuneen rekrytoinnin lisäksi. Mutta jossakin olen onnistunut: Samalla konseptilla toimii meillä myös BYOD (Bring Your Own Device) -opettaja. Antti-ope lähtee tähän tehtäväänsä nyt toista vuotta peräkkäin, ja kesken palaverin hän soittelikin, miten haluan yhden hankkeen osan, näppäintaitojen opetuksen lisenssien uudistamisen, hoitaa. Ja ohjeet saatuaan hän aikoi sen tehdä. Siinä on yksi asia, mitä hyvä opetuspäällikkö tarvitsee: Loistavat kehittäjäopettajat ja -rehtorit. Jokainen hoitaa oman hommansa ja kovasti tehdään töitä, joka puolella!

Lounaan molemmin puolin valmistelin kymmenkunta viranhaltijapäätöstä osastosihteerillemme kirjoitettavaksi ja tein henkilöstöhallinnon "paperitöitä", siis napsuttelin kuitatuksi matkalaskuja ja muita juttuja. Vastasin muutamat sähköpostit ja välitin koulutuskutsut rehtoreille. Annoin ohjeita oppilaaksiotosta ja luin pari pedagogista selvitystä.

Lounaan jälkeen jatkoimme sivistysosaston johtoryhmässä, viikoittainen palaveri esimiehen ja lähimpien kollegoiden kanssa, jossa kävimme läpi kaupungin johtoryhmän asiat ja mietimme talousarvion valmistelua. Siitä olikin taas aika siirtyä hankepalaveriin.

Kävimme yhden alaiseni kanssa läpi yhden pitkään jatkuneen hankkeen kolmosvaihetta ja siihen liittyviä pilotteja ja niiden seurantoja. Tämä tuntuu todella hyvältä, kun alkaa nähdä oman hankkeensa, oman "lapsosensa" kehittymisen siihen vaiheeseen, kun pilotit ovat siirtyneet osaksi perustoimintaa. Olimme molemmat iloisia ja tyytyväisiä tilanteeseen ja päivittelimme taas sitä, miten hienoa tätä hanketta on ollut tehdä. Jälleen muistiinpanovihko täyttyi uusista hommista, mutta lasten ja nuorien hyväksi työskenteleminen on kyllä kerrassaan palkitsevaa puuhaa!

Väliin juttelin puhelimessa sanasen kirkkoherramme kanssa yhteisestä hankkeesta, jota olemme laittamassa alulle. Kalenterin päivitys ja sähköpostien tsekkaus jälleen ja vielä oppilaaksiottoa ja koulunkäynninohjaajien resurssien jakoa, ennen kuin päivä alkoi olla pulkassa.

Matkalla kotiin puhuin vielä yhden rehtorin ja hallintopäällikön kanssa. Yksi asia jäi huomiseen, mutta on se päivä huomennakin. Ja mikä päivä! Huomenna on vuoden tärkein päivä (ennen niitä 196 muuta tärkeää päivää)! Oppilaat tulevat kouluun!

PS. Kouluilla, ilmeisesti ympäri Suomen, on tänään tehty upeita suunnitelmia! Hyvän näkyväksi tekemisen juttuni oli ensimmäisen vuorokauden aikana lukenut noin 5000 koulutuksesta kiinnostunutta, kiitos siitä. Toivottavasti hienoja ideoita otettiin heti tänään käyttöön ja kuulemme niistä pitkin matkaa!