Ihan ensimmäiseksi minun pitää sanoa, että minähän en tajua tietokoneista ja muista sähköisistä aparaateista mitään. Siis käyttää osaan, luultavasti kohtuullisen rajoittuneesti, mutta muuten olen aika avusteinen.

Mutta jokainen opettaja tietää, että ei pidä osata opettaakseen ja varsinkaan ei tarvi osata johtaakseen osaamista.

Tällaisessa reilun 30 000 asukkaan kunnassa, oiskohan 32 aika tarkka, jossa oppilaita on noin 4200, joutuu ja saa opetuspäällikkö tehdä kaikenlaista. Minä johdan meillä useampaa hanketta ja ryhmää. OPS-ryhmääni olen teille jo hehkuttanutkin, mutta hehkutanpa tässä toistakin. Minulla on ihan helmi sähköisten oppimateriaalien ryhmä.

Kaikki alkoi, kun meillä oli yksi määräraha käyttämättä. Samaan aikaan olin miettinyt, että jonkun pitäisi hallita kuntamme sähköisten oppimateriaalien hankintaa. 1+1 on jotain enemmän kuin kaksi ja niin hain vapaalla haulla koko kaupungin opetushenkilöstöstä halukkaita vetämääni sähköisten oppimateriaalien ryhmään. Ryhmään ilmoittautui reilu viitisentoista innokasta.

Mutta enhän minä mitään niistä ymmärrä. Eipä hätää, ei tarvikaan. Minä olen aika hyvä muutosjohtaja ja hyvä johtamaan projekteja.

Ensimmäisellä tapaamisellani organisoin ryhmäkeskustelut, jotka johtivat meidät ytimeen. Syntyi neljä pilottia: Oppiainerajat ylittävä oppiminen, kirjaton opetus, olemassa olevan oppimateriaalien haravoiminen sekä -kasvukunnassa erittäin olennainen- uusin oppimisympäristöjen kehittäminen. Siitä alkoi toiminta. Keväällä perustettu ryhmä sai jakaantua alaryhmiin ja alaryhmien piti vetää keskenään omat kokouksensa ennen kuin tapaisin jälleen koko ryhmää elokuun lopussa. Ja siitä se sitten lähti.

Ja tämä ryhmä on aivan uskomattoman hieno! Kerran kuussa paikalle saapuu joukko, joka on tahoillaan työstänyt omaa aihettaan. Ajatukset jaetaan yhteisesti ja annetaan toisille vinkkejä, miten voisi jatkaa. Ja minä, joukon johtaja, itse sisällöstä pihalla kuin lumiukko, annan joukoilleni tehtäviä toisen perään, jotta projektimme kehittyy toivottuun suuntaan.

Palataan joskus noihin pilotteihin, mutta uskoisin, että OPS2016 -toimintatapoja etsittäessä tämä työ on juuri sitä olennaisinta, mitä voimme tehdä! Samaan aikaan olen saanut organisoitua kahdelle opettajalle kokonaisen työpäivän jokaiselle viikolle, jolloin he kulkevat vierihoitamassa toisia opettajia ja rohkaisemassa opettajia tutustumaan tieto- ja viestintätekniikan maailmaan. Jokaisella koulullamme on tvt-suunnitelmat kolmeksi vuodeksi ja vuodeksi, jokainen saa tukea ja jokainen koulu voi kehittää omia tvt-ympäristöjä ammattilaistemme tuella. Samaan aikaan minulla on suunnitteilla BYOD-ope, joka toisi samanaikaisopettajana jollekin ikäluokalle koko kunnassa mahdollisuuden työstää esimerkiksi luonnontieteiden sisältöjä omilla laitteillaan. Katsotaan onnistuuko sille rahoitus. Suunnitelma on olemassa.

Mistä minä nyt taas vaahtoan? Luitteko viime perjantain Opettaja-lehdestä siitä, että seuraavan PISA-tutkimuksen kaikki tehtävät tehdään koneella. Nytkin tehtiin jo osa. Ei ole koulua PISAa varten, mutta kyllähän tämä on myös yhteiskuntamme sanelemaa tarvetta: Meidän oppilaillamme pitäisi olla vahvemmat valmiudet toimia sähköisissä ympäristöissä työstäen materiaaleja pelkän peliosaamisen sijaan. Ja tätä toimintaa varten kuntien sivistyshallinnossa pitäisi miettiä laajemminkin tieto- ja viestintäteknistä osaamista ja sen opettamista kuin vain laitehankintoja nuijiessa. Kukaan sivistyksen johtava virkamies ei voi hahmottaa jokaista koulun nyanssia omalla pallilla istuessaan. Keskustelu on tarpeen, mutta myös sen ohjaaminen opetuksen järjestäjän arvojen, valintojen ja resurssien suuntaisesti.

Uuteen opetussuunnitelmaan kirjataan tieto- ja viestintätekniikan osaamisen laaja-alaisen oppimisen muotona työskentelyvaatimuksena opetushenkilöstölle ja koulujen toimintakulttuurille. Se on varmasti muutakin kuin iPadien hankkimista ja atk-luokkien siirtämistä pyörille. Mutta on se sitäkin. Mutta onko meillä arjessamme riittävästi aikaa miettiä myös tvt-osaamisen sisältöjä pelkkien laitteiden sijaan?