Perjantaina tilille kolisi taas iso määrä euroja. Hankehakemusten kirjoittaminen on kovaa työtä, mutta tuloskin on palkitsevaa. Ainakin näillä kerroilla, joilla rahoituksen tulos riippuu hakemuksen laadusta eikä vain oppilasmääristä ja joistain yksittäisistä indikaattoreista. 

En käy kuitenkaan nyt siihen kiinni. Jatkan tätä kirjoitusta aikanaan osilla 2 ja 3.  Esimerkiksi siitä, että hankerahoituksella ei saa koskaan korvata perusrahoitusta. Tai siitä, että hankkeita pitää johtaa kunnan opetustoimen strategian kannalta määrätietoisesti, ei voi poukkoilla sinne tänne. Tai siitä, että kuinka monessa hankkeessa suuri osa rahasta kuluu hankekoordinaattoreihin ja toisella tavalla hallitessa voisi raha kohdentua enemmän lapsiin.

Tällä kerralla kerron siitä, miten ketterä organisaatio voi hankerahoituksella kehittää toimintaansa.

Tunnen meidän koulut melko hyvin. Useimmissa niistä vietän aikaa lukuvuoden aikana useita päiviä. Tunnen henkilöstöt, osallistun rekrytointiin ja keskustelen rehtorien kanssa heidän koulujensa erityispiirteistä. Jokaisen koulun toimintakulttuuri tulee siis hyvin tutuksi. Meillä saattaa siis olla hyvinkin hypoteettisia keskusteluja siitä, mitä voisi tehdä, jos jostain tulisi rahaa. Niin nytkin oli tehty.

Helmikuun lopussa huomasin, että ministeriö jakaa erityisavustusta kielikylpyopetuksen aloittamiseen. Minähän olen aiemmin ollut rehtorina koulussa, jossa oli 100 % ruotsin kielikylpy. Tiedän siis jotakin aiheesta. Hyvä ystäväni on opettanut kielirikasteluokkaa. Tiedän siis rahtusen siitäkin. Mutta ei tästä varsinaisesti oltu puhuttu aiemmin.

Yhdellä koulullamme oli vuosia jo ollut todella paljon valinnaisia kielten ryhmiä. Siis vaikka kolme ikäluokassaan. Toki kyse on myös suuresta, noin 550 oppilaan alakoulusta. Rehtorin kanssa olimme keskustelleet, että heillä voisi olla painotusta vuorovaikutukseen tai ilmaisuun. Siis joskus. Tulevaisuudessa.

Luettuani hakuehtoja tarkemmin, huomasin, että rahoitusta voi hakea kielirikasteopetukseenkin. Se tarkoittaa, että korkeintaan 25% opetuksesta annetaan kohdekielellä. Siitä se ajatus sitten lähti.

Ehdotin rehtorille, että aloitettaisiinko kielirikastetoiminta. Meillä oli ollut haastetta tämän koulun kohdalla siinä, että kaikki halukkaat eivät millään mahtuneet toiseen toimipisteeseen, vaan osan piti kulkea kilometrin päähän pääkoululle. Tämäkin on minulle tuttua Roihuvuoren ajoilta. Osa halusi sielläkin vain pieneen sivutoimipisteeseen. Miten siis tehdä pääkoululle jokin houkuttavuustekijä, joka purkaa oppilasruuhkaa toisessa toimipisteessä? Aloitetaan jotain, mikä saattaisi kiinnostaa toisenkin toimipisteen oppilaita: Aloitetaan siis kielirikastetoiminta!

Teimme hyvän hakemuksen. Ja painoimme lähetä. Mutta sen jälkeen aloimme miettiä: Meillä on joka tapauksessa ne oppilaat. Meillä on myös joka tapauksessa rahat siihen opettajaan. Miksemme siis aloittaisi kielirikastetoimintaa kokeiluna siitä huolimatta, saammeko rahoitusta? Näin päätettiin tehdä. Laitoimme eskareiden vanhemmille kyselyn ja tulos oli kerrassaan yllättävä: Kielirikasteluokalle ei halunnutkaan vain luokallinen lapsia, vaan kaksi luokallista! Eipä hätää! Meillähän ei ollut ongelmaa opetuksen resurssoinnissa. 

Saimme lopulta rahaa toiminnan aloittamiseen lähes 50 000€. Budjettiesityksen kirjoittelin rehtorien kommenteille: Oppimateriaaleja, tableteita ja kenties natiivi englannin puhuja koulunkäynninohjaukseen. Mahdollisuuksia on paljon. Tänään iltapäivällä törmäsin myös saman rakennuksen päiväkodin johtajaan. Ehdottomasti eskarit mukaan suihkuttelemaan! Nivelvaihe kuntoon tältäkin osin. Opetussuunnitelmaa kirjoittamaan ja toiminnan kuvaus lukuvuosisuunnitelmaan. Pykälä lautakuntaan.

Tällaista se on, kun ollaan ketteriä kokeilemaan. Puolitoista kuukautta ja ollaan tässä pisteessä! Kokeillaan nyt ainakin alkuopetuksen verran, pari vuotta. Katsotaan mitä tästä tulee. Aika jännää! 

Nyt jään lomalle. Kaivatulle. Ansaitullekin. Palataan lähempänä vappua. Mutta lämmin kiitos kiinnostuksestanne blogiani kohtaan. Viikon aikana lukijoita on käynyt lähes 10 000!