Meillä on yksi porukka miettinyt valinnaisuutta. Tai oikeastaan, on sitä mietitty tässä jo muutaman vuoden ajan, kun tarkensimme tuntijakoamme joku vuosi sitten. Silloin tuli Ylöjärvelläkin valinnaisuus alakouluun ja variaatioiden kehittymistä on ollut ilo seurata. Niin kuin esimerkiksi kolmannen luokan valinnaista nimeltä Hiirenkesyttäjät. Tieto- ja viestintäteknologian peruskurssi - tietysti.
Mutta mitä se sitten olisi? Kun huomioidaan valinnaisuudessa yleisen osan toimintakulttuuri, osallisuus ja arviointi, monialaiset oppimiskokonaisuudet ja laaja-alaisen osaamisen vaatimukset. Mutta että valinnainen? Niin kuka valitsee ja mitä?
Tästä minä lähdin liikkeelle. Onko meillä oikeus tehdä se valinta kunnan tasolla? Että tämä aine on tärkeämpi kuin tuo tässä kohdassa? Keskustelu on noussut Pirkanmaalla erityisesti 7. luokan käsityön tunnin kohdalla, kun aiemman tuntijaon perusteella käsityö "häviää" tunteja alakoulun puolelle. Tai onko koululla oikeus päättää valinnaisesta? Että kun meillä on tuo ja tuo lehtori, niin sen opetusvelvollisuus ei täyty, jos me ei tarjota tätä valinnaisuutta. Vai entä, jos se valinnaisuus olisikin "aitoa valinnaisuutta"? Että oppilas aina pääsisi valitsemaan, kiinnostuksensa, osaamisensa, halukkuutensa - ja kyllä, myös kaveriporukkansa perusteella? Onko joku noista valintaperusteista toistaan parempi, voi kysyä.
Kuva: Vielä Siivikkalan pikkuisten oppilaiden töitä...
Tämä on jälleen asia, jota en halua itse päättää. Virkamies voi tehdä (hyvää) valmistelutyötä, mutta minun tehtäväni ei ole tässä kohtaa päättää tästä. Niinpä vein aiheen keskusteluun Sivistyslautakuntaan. Fiksu lautakuntamme kierteli ja käänteli aihetta ja tulivat lopputulokseen: vaikka aito valinnaisuus olisikin inasen kalliimpi ratkaisu, on se ainoa oikea ratkaisu. Hus, valmistelemaan siitä!
Kaksi uutta ajatustani pääsin samalla lautakunnallemme esittämään mutusteltavaksi: Mitä jos meillä olisi:
1. verkkovalinnaisia? Ylöjärven kaupunki on maantieteellisesti laaja alue. Meillä on kaksi yläkoulua, joista on kymmeniä kilometrejä kaupunkikeskukseen ja niissä on yleensä kahden rinnakkaisluokan ikäluokat yläkoulussa. Ei siinä vielä hulvattomia valinnaisainepaletteja rakenneta. Ja perinteisesti muodostuvat tietyt ryhmät, vaikka uuttakin yritettäisiin. Mutta verkkovalinnainen? Jos joku opettaja ottaisikin suunniteltavakseen ja toteutettavakseen verkkovalinnaisen kurssin, tietysti pienellä kehittämiseen suunnatulla TVA-korvauksella, voisiko tämä parantaa myös kaukana sijaitsevien koulujemme koulutuksellista tasa-arvoa? Esimerkkinä olen käyttänyt vaikkapa arkkitehtuuria. Voisiko meillä opettaa - kuvataiteelle, ehkä sukua olevaa - ainetta, johon muutoin tuskin ryhmää muodostuisi? Ja sitten kurssissa voisi olla vaikka pari retkeä vuoden aikana? Ehdottomasti tulevaisuutta, ehdottomasti kokeiltava.
2. Avointa valinnaista? Millainen olisi avoin valinnainen, johon oppilas tulisi itse tuottamaan kurssinsa sisällön? Opettaja ohjaisi oppilasta oikeisiin valintoihin, oikeisiin suuntiin. Projekteja voisi toteuttaa yksin tai yhdessä, yritteliäisyys kunniaan. Mitä se olisi, jos tyttöporukka päättäisi vaikka valinnaisaineenaan toteuttaa kierrätysvaatteiden muotinäytöksen? Tutustuisi muodin trendeihin, tuunaisi itse, järjestäisi tapahtuman, myisivät lippuja, valitsisivat taustamusiikit ja kaikenlaista? Ja opettaja arvioisi projektia ja arvioisi, minkä eri oppiaineiden tavoitteisiin valinnainen parhaiten soveltuisi. Ja sitten sitä arvioitaisiin sen oppiaineen alla?
Kuulen jo korvissani ( tai oikeammin, kuulin jo, juttelin tästä jo rehtorienkin kanssa), että näitä valintoja pitää ohjata, ei ihan jokainen pysty ja kykene. No ei niin. Mutta eikö meillä jokaisella opettajalla tulisi olla ohjauksellinen työote työssämme? Ja voiko kuudesluokkalainen muka valita jotain yläkouluun, eihän ne edes tunne MEITÄ? Oppilaanohjaus, jokaisen opettajan näkökulmasta, on asia, jossa meillä kaikilla on kehittämistä. Valinnaisuuden osalta meillä on selvät raamit, missä voimme harjoitella sitä ohjaamista, jo aika pienien oppilaiden kanssa. Ja ehkei näitä avoimia valinnaisia vaikka voi tarjota vielä kolmosille, mutta voisiko vaikka vitosille? Rohkeutta peliin!
Minulla oli tänään treffit parin aineenopettajan kanssa. He olivat kutsuneet minutkin kahvilaan suunnittelemaan yhtä proggista. Toinen heistä sanoi, että näyttää siltä, että valinnaisissa pitää jatkossa panostaa sisältöön (JES!). Miettiä oikeasti, miten markkinoi asiaansa. Hän myös kysyi, että sopisiko se, että tekisi vaikka kahden aineen valinnaisen, johon lisäisi jonkun laaja-alaisen osaamisen näkökulman. Sopisi (JES, JES!) Ja pitäisi huomatakin, että kun jatkossa oppilas on saanut valita jo monessa kohtaa, hänellä lienee jo näkemystäkin, mihin suuntaan hänen kannattaa valintojaan viedä (JES, JES, JES!)
Uusien valinnaisten suunnittelu on mielestäni sitä otollisinta ilmapiiriä ottaa oppilaat suunnittelemaan opetustaan. Tässä on niiden mahdollisuuksien paikka, tämä on mahdollisuus luoda kouluviihtyvyyttä, oppimista, vahvuuksien löytämistä ja tulevaisuutta. Aion tehdä sitä kaikkien meidän alakoulujen kanssa ensi syksynä. Koulujen = oppilaiden ja opetushenkilöstö, ihan kaikkien. Lisäksi näen, että yläkoulujen kannattaa nyt rauhassa katsoa, millaisia valinnaisia ensi talven aikana alakouluihin syntyy. Ja muokata omaa tarjotintaan siitä näkökulmasta syksylle 2017 (7.luokat), 2018-2019 (kasit ja ysit). Koska siirtymäaika porrastettiin, voi OPSin hyväksymistäkin tältä osin porrastaa.
Millaisia valinnaisen ideoita teillä on kypsymässä?
PS. Suosittelen jokaiselle teille lämpimästi kutsumaan rehtorinne tai sivistysjohtajanne kuppilaan jutustelemaan. Mietin siinä kahvitellessani jo, pitäisikö opettajille tehdä soppari, jos tulette tänne suunnittelemaan opetustanne, me maksetaan santsikuppi. ;) Ja hallinnonhemmon näkökulmasta: Olipa virkistävää jutella opettajien kanssa siitä, mitä he voisivat tehdä. Kiitos siitä V&T!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.