Viime viikolla meillä oli kunnallisen OPS2016-hankkeemme Kick-off rehtoreille. 16 rehtoriamme olivat (lähes kaikki) jo kuulleet vetämäni pedagogisen kahvilan OPS-uudistuksen lähtökohdista. Nyt oli aika herätellä aivomatoja muutoksessa tarvittavasta johtajuudesta.
Ylistän jälleen kerran OPS-ryhmääni, joka suhtautuu prosessiimme yhtä kunnianhimoisesti kuin minä itsekin. Olimme suunnitelleet kokonaisuuden ensin yhdessä, ja ennen kick-off -päiväämme kokoonnuimme vielä reksipäivän vetäjien kanssa yhteen. Muuten, rehtoreiden palautteesta ehkä lämpöisin reaktio oli nimenomaan sille, että keskusteluja oli vetämässä ja kokoamassa omia opettajiamme: Emme hakeneet tähänkään koulutukseen ulkopuolisia vetäjiä, vaan hyvin suunnitellun päivämme vetivät kanssani kolme taitavaa opettajaa. Heidän tehtävänsä oli johtaa toimintaa, kirjata huomioita ja koota yhteenvedot. Näin rehtorit saivat keskittyä sisällön tuottamiseen.
Tuo aivomato on yksi ajatuksemme: meidän pitää herättää henkilö itse ajattelemaan tarvittavaa muutosta. Miltäpä löytämämme ajatukset kuulostavat Teistä?
Joustaako opetussuunnitelma?
Joustaako opettaja?
Joustaako opetuksen järjestäjä?
Mahdollistaako opetussuunnitelma?
Mahdollistaako opettaja?
Mahdollistaako opetuksen järjestäjä?
Mitkä ovat taloudelliset realiteetit opetuksen järjestämiselle tulevaisuudessa?
Tarvitseeko muutos rahaa vai ideoita?
Millaiset henkiset resurssit meillä on uudistuksen luomiseen?
Miten motivoimme henkilöstön laajalla ikäskaalalla mukaan uudistukseen?
Kykenemmekö viemään uudistuksen läpi niin, että oppilas saisi uudistuksesta parhaan mahdollisen hyödyn?
Millaiset ovat henkilöstömme kyvyt ja halut muuntua tai muuntautua?
Miten mahdollistamme rakenteiden, työajan, ihmisten, lukujärjestyksen, kaiken rakenteen joustavuuden?
Jotain myrskylyhtyajatustakin löytyi: Ops tehdään tällä kertaa taloudellisesti huonona aikana. Kun ops tehdään nyt ja koska sen pitää toimia kaikkina aikoina, voisi olettaa, että voimme luoda järjestelmän, joka vain parantuu aikoina, jolloin resursseja on enemmän käytössä.
Emme edes yrittäneet löytää näihin kysymyksiin vastauksia. Uskon vahvasti OPS-ryhmääni: Kun tuon nämä ajatukset heille ja alamme pohtia, missä prosessin vaiheessa ja millä foorumille ja millä laajuudella näihin kysymyksiin pitää löytää vastauksia, niitä varmasti löytyykin.
Päivän aikana ehdimme rehtorien kanssa keskustella, ideoida, nauraa draama-tehtävän tuotoksille, luoda uskoa. Aikaa oli keskustelulle, mutta myös kyseenalaistamiselle oli tilaa.
Mutta huomaatteko? Rehtoreideni kysymyksissä on selkeästi positiivinen, tulevaisuuden katsova henki! Miten teemme, miten mahdollistamme? Onko pakko? -kysymyksiä ei juuri noussut. Opetushenkilöstö on se kehittämisen väline ja resurssi, joka nousee tässä prosessissa arvoon arvaamattomaan. Niin myös opetushenkilöstön johto. Nämä hyvät rehtorit.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.