MUOKS! * Huomasin 2.12.2013 viime viikon Opettaja-lehden pääkirjoituksen samankaltaisuuden tähän bloggaukseen. Kysymys ei ole idean varastamisesta, vaan sattumalta samaan aikaan samasta aiheesta kirjoitetusta jutusta. Näin käy joskus. Leena

 

Suomalaisesta koulusta puhuttaessa vaahdotaan aina PISA-tuloksista. Siis mikä PISA? Programme for International Student Assessment eli PISA on OECD:n joka kolmantena vuonna tekemä 15-vuotiaiden koulutaitoja mittaava tutkimus. Se on taas kohta täällä. Siis tarkalleen ottaen tiistaina, puolen päivän aikaan.

 

PISA-ohjelmassa arvioidaan kolmen vuoden välein 15–16 -vuotiaiden nuorten osaamista matematiikassaluonnontieteissälukutaidossa ja ongelmanratkaisussa. Tutkimuksessa selvitetään myös oppimista tukevia opiskeluasenteita ja -taitoja. Oppilas- ja koulukyselyillä selvitetään monipuolisesti opiskeluympäristöä kotona ja koulussa, kodin sosiaalista asemaa ja tukea opiskelulle, oppilaiden ajankäyttöä sekä heidän suhtautumistaan kouluun ja oppimiseen. Tutkimuksen sisällöllinen painopistealue vaihtuu kolmen alueen välillä:

  • PISA 2000: lukutaito
  • PISA 2003: matematiikka
  • PISA 2006: luonnontieteet
  • PISA 2009: lukutaito
  • PISA 2012: matematiikka

Ensi viikolla jännitetään siis matematiikan tuloksia. Etukäteen Suomessa jo pelätään sitä, mitä sitten jos ja tai kun Suomen rankkaus putoaa? Eikä sinänsä yllättävää, sillä vuoden 2003 testeissä suomalaisoppilaat sijoittuivat neljästä vertailtavasta aineesta kahdessa 1. sijalle ja kahdessa 2. sijalle. Yhteispistein Suomi oli ensimmäisellä sijalla. Myös vuoden 2006 luonnontieteisiin painottuneessa tutkimuksessa Suomi sijoittui ensimmäiseksi. Vuoden 2009 teisteissä Suomi sijoittui lukemisessa ja matematiikassa toiseksi Etelä-Korean jälkeen ja matematiikassa ensimmäiseksi. Yhteispisteiltään Suomi sijoittui ensimmäiseksi. Nämä tiedot siis Wikipediasta.

 

PISA-menestys on nostanut Suomen koulutuksen mallimaaksi. Suomen valtteina on pidetty ilmaista ja tasa-arvoista koulutusjärjestelmää, koulutettuja opettajia, jopa ilmaista kouluruokaa. Menestys on houkutellut Suomeen joukoittain koulutuksen osaajia ympäri maailmaa tutkimaan, mitä niin ihmeellistä täällä tehdään,  ja Suomi, piskuinen maa, on saanut merkittävää julkisuutta mediassa ympäri maailman. Olisiko se niin kamalaa, jos näissä tuloksissa oltaisiinkin sitten kakkosia, nelosia tai vaikka kahdeksansia? Minä uskon, ettei se meidän peruskouluamme huonoksi osoittaisi.

 

Noista valteista on kuitenkin pidettävä kiinni: Kuuntelemme päivittäin huolestuttavia uutisia valtion ja kuntien taloudesta. Voiko koulutus olla enää tasa-arvoista riippumatta lapsen asuinpaikasta, kun säästöinä leikataan vähä vähältä koulutuksesta? Vaikka koulumatka-aika säätelee osittain peruskoulupaikkojen sijaintia, mitä tarkoittaa, kun tuleva valtionosuusjärjestelmä leikannee suomalaisesta lukioverkosta pienimmät lukiot pois? Aika nopeasti se tarkoittaa sitä, ettei pienten paikkakuntien yläkoulutkaan saa enää rekrytoitua pätevää opetushenkilöstöä, kun opetustuntimäärä ei täyty. Ja se ei ainakaan edistä oppilaiden tasa-arvoisuutta. Näitä pienien paikkakuntien lukioita ja yläkouluja ei korvata edes toimivalla verkko-opetuksella. 

 

Koulutuksellista tasa-arvoa haastaa muutenkin näinä vuosina tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuuksien eriarvoisuus paikasta toiseen. Tämä asia yhdistyy pian myös koulutuksen ilmaisuuteen, sillä lienee selvää, etteivät opetuksen järjestäjät koskaan voi tarjota kaikille oppilaille omia laitteita. Ja vaikka Bring Your Own Device -ajattelu tuottaa meille mahdollisuuden tieto- ja viestintätekniikan tuomiseen jokaiseen oppiaineeseen, haastaa se samalla sekä koulutuksen ilmaisuutta ja tasa-arvoisuutta.

 

Opettajan koulutuksessa Suomessa tuskin ylemmästä korkeakoulututkinnosta luovutaan, mutta. Opettajankoulutus lakkaa pienemmillä paikkakunnilla. Muun muassa minulle niin tärkeässä Kajaanissa. Riittääkö maakuntiin tulevaisuudessa päteviä opettajia? Ja miten taataan riittävä täydennyskoulutus muuttuvassa koulun toimintakulttuurissa?

 

PISA, antaa tulla vain lunta tupaan, jos on tullakseen! Meillä riittää haasteita koulutuksen saralla siitäkin huolimatta, että murehtisimme rankingiamme. Uskon tulevan Kuntakesu-ajattelun tuovan sisältöä koulutuspoliittiseen keskusteluun. Ja sitä paitsi huipulla tulee ja sieltä on vain yksi suunta, alaspäin. Jospa sitten saisimme samalla potkua myös taistella tiemme takaisin huipulle! (Ja jos ykkösenä pysytään, syön sanani oikein kernaasti!)