On se kuulkaa vaan niin, että jonkun koulutuksen tilalle voisi opettajakunnalleen ihan hyvin järjestää kouluvierailuja! Vaikka minä näen vuosittain varmaan satoja kouluja, opin niistä jokaisesta. Ei tarvitse olla uuden kiiltävä, tai pedagoginen tulitikkutalo, vaan mistä tahansa kouluvierailusta oppii! Toisten tekemisestä ja reflektiosta oman tiedon kanssa.

image.jpg

Viime viikolla pakkasin mukaani kaksi rehtoria ja yhden johtoryhmän. Pikkubussi kurvasi Ouluun, jossa talven ensilumi litisi räntänä maahan. Johtoryhmä oli miettimässä koulunsa saneerausta, laajennusta sekä laajenevan koulun toimintakulttuuria, toinen rehtori johtamisjärjestelmää ja minä, kiertolainen, ihan mitä vaan hyviä juttuja ja oivalluksia. Ja niitä jälleen sainkin!

Meillä oli tällä kertaa kolme kohdetta: Norssi, Ritaharju ja Metsokangas. Oikeastaan minullakin oli yksi ajatus, mitä haluaisin nähdä, eli käytävä- ja aulatilojen muuntaminen oppimiskäyttöön. Olen saanut tähän ajatuksia Vantaan tilankäytön tehostamisen ajatuksista. Meidän tarpeemme ei varsinaisesti ole sama, vaan se, miten saamme kasvavan oppilasmäärämme järkevästi mahtuvaan kouluihimme, kun jälleen odotamme uusien tilojen valmistumista.

image.jpg

Aulatilojen hyödyntäminen on mahdollista uusissa ja vanhoissa rakennuksissa. Olemassa olevat rakenteet on vain nähtävä uudella lailla ja hyödynnettävä muunneltavia kalustusratkaisuja. Tällä retkellä ihastuin myös täysin käytävättömien solujen ajatukseen, sillä kasvavassa kaupungissa sillä voisi toteuttaa uudisrakentamista palanen kerrallaan ja näin jaksottaa investointeja useammalle vuodelle.

Olennaisimmiksi asioiksi koulurakentamisen tekniikassa nousivat tällä retkellä kuitenkin kaksi asiaa: LOGISTIIKKA ja AKUSTIIKKA. Näiden huomioiminen kalustuksessa ja materiaaleissa on olennaista, mutta yhdeksi olennaisimmista asioista nostan myös vaate- ja kenkäsäilytyksen maamme muuttuvissa vuodenajoissa. Muutoinkin opetusmateriaalien säilytyksestä näimme hyviä ja huonoja esimerkkejä. Tiesin jo ennestään, että pulpettien puuttuessa oppilaiden tarvikkeiden säilyttäminen on huomioitava asia, mutta kun tiedämme, millaisia hamstereita opettajat ovat, kannattaa yhteisvarastojen järkevyyteenkin panostaa.

image.jpg

image.jpg

Mietimme kalustuksia ja ihastuin tämän saksalaisen tuolin istuttavuuteen. Siinä pystyi istumaan myös toisin päin ja keinuttelemaan, rullat toimivat mukavasti ja pienille lapsille jalkojen tueksi pystyi lisäämään jalkoihin tukirenkaan. Ja mikä parasta, reilun viiden vuoden aikana sadoista tuoleista oli mennyt rikki vain yksi ja sekin oli reklamaationa korvattu uudella ennen kuin oli rehtori ehtinyt kissaa sanoa.

image.jpg

Pitihän se ensilumikin teille kuvata. Tässä Ritaharjun pihalla on myös se asia, joka jäi päähäni soimaan sivistystoimen neuvottelupäivillä: Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan ihmistä liikuttaa eniten pallo, toiseksi mäki. Uskon todella, että nämäkin pienet nyppylät saavat lapset liikkumaan, näitä voisi olla monipuolisemminkin, jotta niitä olisi vielä helppo hyödyntää myös liikuntatunneilla. Kun koulurakentamisen yhteydessä on mahdollisuus myös suunnitella koulujen pihoja, miksemme tekisi sitäkin kestävästi, viihtyisästi ja laadukkaasti?

Mitä siis aion tehdä nyt? Aion vakuuttaa kaupunkimme johtavat virkamiehet siitä, että hallintokuntien rajat ylittävä yhteistyö koulurakentamisessa tuottaa hedelmää. Uskon, että soluajattelussa uudella lailla on ratkaisu meidän kaupunkimme alati kasvavaan oppilasmäärän hallintaan. Haluan, että kalusteratkaisuissa tehdään kestäviä ja ergonomisia ratkaisuja lastemme tukirangan hyväksi! Haluan, että kehitämme uudenlaisia vaate- ja tavarasäilytysratkaisuja, jotta koulumme ovat siistejä, viihtyisiä ja pölyttömiä ympäristöjä, jotka on helppo siivota, mutta kuitenkin käyttäjän ehdoilla, ei siivoamista varten. Haluan kiinnittää huomiota akustiikkaan, kouluviihtyvyys paranee kertaheitolla, kun joka päivä ei pää soi koulupäivän jälkeen, opettajalla eikä oppilaalla. Ja haluan viedä pedagogit oppimaan toisilta, havainnoimaan, saamaan ideoita, näkemään mahdollisuuksia, joka saa heidät näkemään omat oppimisympäristönsä uusin, avoimin silmin. Pieniä tavoitteita, vai mitä?

Kiitos Kari, Kalle ja Pertti ajastanne. Opin ehkä jälleen enemmän kuin olisin missään koulutuksessa oppinut!