Mä olen kehunut mun agentit maasta taivaisiin ja takaisin sata kertaa. Ja joka kerta he jaksavat ihmetyttää minua. Niin kuin vaikka tiistaina:

Viitisentoista opettajaa saapuivat koulupäivänsä päätteeksi yhdelle meidän koululle. Emännöivä agentti oli varannut kystä kyllä, oli kahvia ja teetä, rahkaa, ja dipattavia porkkanoita, leipää ja tietysti meidän tavoille uskollisena, sukupuolisensitiivistä pitkopullaa.

Ihan ensimmäiseksi minä hölösuu kerroin mitä pitäisi tehdä. Annoin neljä ryhmässä työstettävää tehtävää, joista kerroin teille viime blogauksessani. Ryhmät jaettiin jälleen epätasa-arvoisesti ja diktaattorimaisesti, välillä teen niin, jotta saan johonkin porukkaan jotain sellaista särmää, mitä haluan. Ja näitä tyyppejä epämukavuusalueelleen. Sillä siellä ne huikeet idikset syntyy. Aikaa annoin puolitoista tuntia.

Kaikki ryhmät jakautuivat ympäri koulua sinne tänne. Intensiivinen työskentely alkoi jokaisessa ryhmä. Kukaan ei sluibaillut, välillä naurettiin, välillä säädettiin, välillä innostuttiin. Valmista tuli ehkä yhtä vaille kaksi. Juuri silloin kuin piti.

Ja sitten nämä tyypit tulevat esittämään suunnitelmansa: siellä ne ovat jo puhtaaksikirjoitettuna, power pointteina tai teksteinä. Eipä aikaakaan, kun ne ovat jo agentti-officessa. Että sieltä löytyvät.

Valmiiksi tuli ohjeistus valinnaistarjottimen tekemiseen kouluille. Valmiina on nivellyssuunnitelma 6.-7. luokan nivelelle. Valmiiksi tuli osallistava yt-aika koko kaupungille verkossa järjestettäväksi, aiheena arvionnin kommentointi. Valmiiksi tuli toinen OPSin ymmärrystä lisäävä kokemuksellinen YT-aika. Ja valmiiksi pohjaksi tuli viiden dian esitys siitä, mikä on olennaisin arviointikulttuurin muutos opetussuunnitelmassa.

Ja sitten ne kommentoi. Ne pähkäili, ne sääti, käänsi ja väänsi. Hymy suussa. Toisiaan arvostaen ja huonoja vitsejä kertoen. Ja taas otettiin askel eteenpäin. Kiitos taas ei-yhtään salaiset agentit!