Kävin tässä alkuviikossa jo monennenkohan kerran keskustelua siitä, mitä uuden opetussuunnitelman tuntijako tekee käsityön opetukselle: Kun oppiaineen painotusta siirretään alemmille luokille ja yläluokilta vähennetään tunteja, tullaan väistämättä tilanteeseen, jossa käsitöiden osaamistaso laskee. Kun muistamme vielä, että käsillä tekeminen on tärkeää myös ajattelumme kehityksen kannalta, pitää tästä kehityksestä olla myös huolissaan.

Samaan aikaan se, että käsityötä opetetaan yhteisenä oppiaineena tekstiilityön ja teknisen työn sijaan, varmasti vähentää lasten taitoja juuri siinä valitussa oppiaineessa: Ei millään voi oppia saman verran tekniikoita, kun aikaa on puolet vähemmän. Ja lisäksi, kun alakoulun yläluokilta ja seiskalta vähennettiin tunteja, täytyy todella epäillä, että kukaan ehtii koulun käsityötunneilla kovin pitkälle harrastuksessaan, koska tehtävät työt muuttuvat eittämättä enemmän askarteluksi. Ja käsityön opettajien työ - muuttuupa sekin. Heidän kannaltaan harmittavaan suuntaan.

Hyvät ideat ovat todella tarpeen. Niitä on vaikkapa Ylöjärven Moision koulun tekstiiliopella, joka tässä ohjeistaa minua tekemäåän rintanappiheijastimia käsityöpajassa vieraillessani. Mutta kyllä tässä työssä on pitkäkestoinen, kärsivällinen työskentely tiessään. 

En enää ole vuosiin opettanut itse käsityötä, mutta yhdeksi merkittäväksi asiaksi koin aikanaan itse myös sen ajan, jonka pystyin käyttämään käsityössä henkilökohtaiseen ohjaukseen. Siinä kohtaa ehdin myös vähän jutustella oppilaiden kanssa, mitä heille kuuluu.

Kädentaitojen piti korostua uudessa opetussuunnitelmassa. Kukaan ei ehkä muistanut sanoa sitä tuntijaon laatijoille. Onneksi taitavat ammattilaiset keksivät keinoja selvitä, uudenlaisia töitä, uudenlaisia tavoitteita. Tässä esimerkiksi ihania töitä, joita tällä kertaa sain ihastella Moision koulun vitriinissä!

Oho, kuvat kieppasivat väärin päin! 

Kun tuntijakoja nyt valmistellaan paikalliseen päätöksentekoon, omassa kunnassani se on vuorossa ensi viikolla, nostetaan kerta toisensa jälkeen keskusteluun 7. luokan kolmas käsityötunti. Minä en ole asiasta innostunut siksi, että en tiedä, onko minun asiani ottaa kantaa jonkun yksittäisen oppiaineen tuntimäärän suhteen. Jos asiaa olisi minulle markkinoitu juuri noiden ajattelun taitojen kannalta, olisin varmaan lämmennytkin. Valitettavasti lisättävää tuntia on pääsääntöisesti kannatettu kahdesta syystä: Siksi, että käsityön opettajille riittää tunnit jatkossakin ja siksi, että näin käsityö voi yläkoulun lukujärjestystekniikassa muodostaa parin kotitalouden opetukselle. Minun mielestäni opettajan tuntimäärät tai lukujärjestystekniikka eivät voi olla perusteena jonkin yksittäisen tuntimäärän lisäykselle. Käsityö sen sijaan - olisihan se mukavaa, että osaamistaso ei laskisi vallattomasti. Nyt on siis aika nostaa käsityötä välineaineena - osana laaja-alaisen osaamisen taitoja ja monialaisia oppimiskokonaisuuksia - siis varastaa aikaa jostain muualta.