Moni odottaa kirjoitusta oh-lain käytänteistä, joita olemme kehitelleet. En aio kirjoittaa siitä nyt, sillä muutama asia odottaa vielä Avin lakimiehen tarkennusta, mutta koen, että kuntamme on aika pitkällä näiden käytänteiden suunnittelussa. Yksi olennainen asia siinä on: asioita pitää päättää! Päätöksenteko ja sovittujen asioiden kirjaaminen on yksi ihan ytimessä oleva asia.
Toinen ytimessä oleva asia, johon tänään pääsiin kiinni, on uusien opettajien perehdyttäminen. Tänään Ylöjärven valtuustosaliin asteli noin 50 uutta opetushenkilöstön jäsentä: opettajia, muutama ohjaaja, pari uutta rehtoria ja kuraattorikin. Käytin pari tuntia siihen, että kävin läpi ihan perusjuttuja kunnassamme. Yllättävää oli, että reilu kymmenkunta tästä porukasta oli ihan uusia ihmisiä Pirkanmaallakin, Tampereen seutu vetää töihin. Olin iloinen saadessani aloittaa lukuvuotta tämän joukon kanssa.
Minua kuuntelemassa oli myös koulutoimiston henkilöstöä. He aina naureskelevat, että tykkäävät tulla kuuntelemaan pomoaan, kun esiintyessäni olen kuulemma sekoitus pastoria ja kansakoulun opettajaa. Opettavainen äänenpaino, hieman ylikorostettu artikulaatio ja suunnaton into. Hullu nainen. Innostuu työstänsä.
Puhuin kaupungistamme. Henkilöstöhallintaohjelmastamme. Viestinnän käytänteistä opetustoimessa. Opettajien palkkauksesta. Tulospalkkiojärjestelmässä kouluissamme. TVA-järjestelmästä. Tulevista hankkeista. Ja kappas, kappas. Uudesta opetussuunnitelmasta. Aihe on minulle rakas ja läheinen, innostun vähemmästäkin.
Mutta tämä perehdyttäminen sai minut ajattelemaan tätä: Te uudet opettajat kouluissanne ja kunnissanne pystytte parhaiten tunnistamaan koulunne toimintakulttuuria ohjaavia tekijöitä. Asiat, jotka teille pitää selittää, jotka pitää ymmärtää, ovat teidän yksikkönne toimintakulttuurin rakennuspalikoita. Joskus oman toiminnan kulttuuria on vaikea hahmottaa, edes huomata, koska niinhän se vain on, meidän yksikössä. Entinen koulusihteerini kertoi, että minun tullessani rehtoriksi, hän koki minun olevan se pikkulapsi keisarin uusissa vaatteissa: "Sinähän olet alasti", lapsi sanoi keisarille. Muut ihmiset eivät olleet uskaltaneet sanoa, että eivät näe keisarin uutta hienoa pukua. Asioita ei oltu osattu nostaa keskusteluun, koska vanhoihin toimintatapoihin oli totuttu. Minä esitin kysymyksen "miksi" ja sitten alettiin miettimään "miten". Asioita sovittiin, kirjattiin ja hyvä tuli. Olen ylpeä koulustani Itä-Helsingissä upean kallion laella!
Näitä asioita teidän pitäisi tulevina lukukausina pystyä laittamaan paperille, kirjaamaan sitä, MITEN asioita koulussanne tehdään. Jos pystytte kirjaamaan ylös itseänne hämmästyttäviä asioita, on varmasti myös niin, että tästä materiaalista syntyisi loistavaa perehdytysmateriaalia yksiköllenne. Se on kuvausta omasta toimintakulttuuristanne. Sitä joudutte tulevina vuosina myös opetussuunnitelmaan kirjaamaan paikallisesti päätettävinä asioina.
Haastakaapa siis esimiehenne perehdyttämään teitä. Kysykää, ihmetelkää, pohtikaa. Siinä kehittyy paitsi uusi työntekijä, myös perehdyttäjä. Ja saattaapa joku keksiä pyöränkin uudelleen - sellaisen vähän tuunatun.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.