Olematta tästä aiheesta nyt välttämättä mitään mieltä, niin provotaanpa nyt vähän. Useammallakin foorumilla käydään vilkasta debattia siitä, miten koulupäivä pitäisi järjestää. Olipa kysymyksestä päivän aloitusaika, oppitunnin pituus tai eheän koulupäivän konsepti, joku on koko ajan suojelemassa reviiriään - niin, opettajan työn näkökulmasta. Mutta entäpä ne olennaisimmat henkilöt, joiden tästä pitäisi olla jotain mieltä?

Millainen lukujärjestyspohja syntyisi, jos oppilailta kysyttäisiin, miten koulupäivä pitäisi järjestää? Kuka ehtisi vielä toukokuun iloksi tehdä pienen testin oppilaillaan? Miten sijoittaisit oppiaineet koulupäivään tai millaisen päivärytmin loisit? Ja mistä löytyisi se rehtori, joka järjestäisi lukujärjestyksen sillä periaatteella, haasteista huolimatta? Ilmoittautuisiko joku kokeilemaan?

Keskustellessamme esimerkiksi koulupäivän pituudesta tulee usein esiin vaikkapa se, ettei joissakin oppiaineissa voi pitää pidempiä opetuspätkiä. On pedagogisesti mahdotonta pitää pidempiä kielentunteja tai jaksottaa kielenopetusta. Tai jotain.

Mutta palataanpa vielä 45 minuutin oppitunteihin, tai oikeastaan, kuka opettaja pystyy 45 minuutin oppitunteihin? Puhutaanko oikeammin 40 tai jopa 35 minuutin oppitunneista? Onko kätesi ovenkahvassa silloin, kun kello pirahtaapi, vai vieläkö kaadat kuppiisi kahvia? Provoan uhallanikin, sillä olen nähnyt, mitä tapahtuu, kun opettajat yhdessä päättävät, että kaikki lähtevät tunnille heti, kun kello soi. Välituntitilanteen jälkeiset vapaiden tilanteiden rähinät vähenevät, oppilaat ovat myös täsmällisiä ja oppimistulokset paranevat. Mutta olettekos koskaan miettineet, miten oppitunneillemme käy edes silloin, kun lähdemme opettajanhuoneesta heti, kun kello pirahtaa? Siihen, että olemme kävelleet luokallemme, oppilaat on päästetty luokkaan ja ovi on kiinni, kenties peput penkissä, menee väistämättäkin vähintään 3 minuuttia. Siis vaikka silloin, kun lähdemme ihan heti. Jos näin käy vuosiviikkotunnin jokaisella opetuskerralla, on hukka-aika pelkästään tästä jo 3x38 minuuttia. Eli lähes kolme oppituntia (olettaen, että se oppitunti on pisimmilläänkin vain 42minuuttia). Kertokaa huviksenne aineenne vuosiviikkotuntien määrällä. Esimerkiksi 75 minuutin oppitunnit eivät tietenkään poistaisi tätä ongelmaa, mutta se vähentäisi toistoja. Ja tämä tapahtuu siis parhaassa tapauksessa.

Yhtenä lukuvuonna aloitimme koulussani sillä, että teimme muun muassa tämän aikuisten ammattilaisten sopimuksen: Lähde tunnille kellon soidessa, aloita tunti ja lopeta tunti. Aika yksinkertaista. Tarvitseeko sitä edes päättää? 

Kyllä tarvitsee. Koulun toimintakulttuuri otti heti hyppäyksen eteenpäin ja välillinen vaikutus kiusaamiseen, käytöstapoihin, oppimiseen ja työrauhaan tunneilla oli merkittävä.

Tällaiset päätökset lähtevät meidän jokaisen omasta päätöksestä. Ja koulun yhteishengestä, yhteisistä pelinsäännöistä. Miettiessänne tavoitteita ensi lukuvuodelle, tässä on yksi, yksinkertainen, mutta merkittävä. Ja tällä ostamme lukuvuosittain yli kaksi ja puoli viikkoa lisää opiskeluaikaa oppilaillemme!