Moision koululla on aina upeat oppilastöiden näyttelyt käytävässä. Vitriinissä työt pysyvät yläkoulussakin kauniina esillä.
Huomenna aika monessa Suomen kunnassa vesoillaan. Suunnitellaan tulevaa, kannetaan kirjoja, jaetaan vastuita. Minusta veso-päivät olivat aina ihania! Open loma oli minulle aina liian pitkä, viimeistään heinäkuun lopulla rannalla oli mukana matikan opettajan opas, ja suuret linjat tuli suunnitelluksi. Samoin sovitin suurimman osan joulun ajan biiseistä kesän aikana, musaluokan opettaja kun olin. Mutta veso-päivä. Levänneet kollegat, uudet lukujärjestykset ja uusien kirjojen tuoksu. Huolella järjestelty luokka ja uudet nimilaput oppilaille. Minusta se oli loistava päivä. Jostain syystä muistan sen myös aina aurinkoisena päivänä.
Iso kiitos näistä huolella valmistelluista päivistä kuului koulumme silloiselle apulaisrehtorille Janelle, joka oli valmistellut pitkän esityslistan. Hän oli napakka ja eteni ripeästi. Juuri niinkuin minä tykkään. Ja sitten jännityksen täyteinen uneton yö, mitä kaikkea kivaa ensimmäiseen koulupäivään liittyykään!
Tänä vuonna esitin rehtoreillemme yhden toiveen (jo kesäkuussa, eli aikaa asian mietiskelylle on ollut): Toivoin, että jokainen opettajakunta kaupungissamme käyttäisi varttitunnin vesopäivästään yhteen ajatukseen.
MITEN TEEN HYVÄN NÄKYVÄKSI?
Keväällä opettajat ja oppilaat olivat jo kirmanneet kesälaitumille, kun minut oli kutsuttu yhteen huoltajatapaamiseen. Istuin siinä rehtorin, opettajan ja huoltajan kanssa ja saatuamme asian käsitellyksi tämä huoltaja kertoi lukevansa blogiani. Hänestä oli hienoa lukea, mitä kaikkea kivaa ja hienoa kaupungissamme ja muissakin paikoissa, missä vierailen, tehdään. Mutta hän esitti kysymyksen: Näkyykö koulun tekemät hyvät ja hienot jutut koteihin?
Vahannan koululla oli viime vuonna tehty monialainen projekti, jossa näkyy yhdistyvän ainakin kirjallisuus, kuvataide ja kielenopetus!
Olemme viime viikkojen ja kuukausien aikana lukeneet eri medioista lukemattomia juttuja siitä, mitä koulujen ja opettajien pitäisi tehdä. Kuinka pitäisi huomioida yksilöllisyys, oppia ilmiökeskeisesti, heittää pulpetit nurkkaan ja tehdä sitä ja tätä. Ja opettajat pääsääntöisesti vastaavat tähän huutoon vastahuudolla: tulisivatitsekokeilemaan, eimeillesiitämakseta, eisiihenoleaikaa tai milläresursseilla.
Mutta entäpä, jos näyttäisimme, mitä kaikkea hienoa me teemme? Mitä jos tekisimme ajatuksella oppilastöiden näyttelyitä, kuvaisimme töitä, laittaisimme niitä koulun blogeihin ja nettisivuille? Mitä jos kirjoittaisimme kotiin kuukausikirjeen siitä, mitä kaikkea koulussa on tässä kuussa tehty? Linkkaisimme kotisivulle oppilaiden tekemiä vlogeja? Ihan mitä vaan!
Kouluissa tehdään päivittäin ja viikoittain upeita juttuja! Tehdään se näkyväksi, ja tehdään samalla vanhemmat kiinnostuneemmiksi lapsensa koulunkäynnistä.
Veittijärven koulun oppilaat valmistelemassa muumi-aiheista koko luokan yhteisprojektia viime talvena.
Niinpä haaste teille kaikille: Jospa nyt koulun alkaessa käyttäisitte pienen hetken miettimällä, miten teette hyvän näkyväksi teidän koulullanne!
Oikein hyvää lukuvuoden aloitusta teille kaikille!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.