Jos jotakin oivalsin pikku retkestäni isolle kirkolle Kansallisille peruskoulupäiville, oli se ymmärrys siitä, että vaikka itse olen - ja lukuisat kollegani ovat - keskustelleet uuden opetussuunnitelman teemoista ja lähtökohdista jo kohta kyllästymiseen saakka, riviopettajat eivät ole. Herättelin tätä ajatusta jo viikko takaperin, kun entinen kuorokaverini soitteli varmaan yli vuoden radiohiljaisuuden jälkeen. Tunnin jutusteltuamme pääsimme kiinni aiheeseen työ, jolloin hän totesi, että etsiessään puhelinnumeroani, jonka oli puhelimenvaihdon yhteydessä hukannut, hän törmäsi blogiini. Että mitä ihmettä sä keuhkoot? Että eikö suomalaisen koulun etumatka ole rakennettu juuri sillä, että opettajat toteuttavat opetustaan juuri niin kuin parhaaksi näkevät?

No. On kai se vähäsen niinkin. Mutta yksi kouluamme reilusti kannatteleva arvo on tasa-arvoinen opetus lapselle siitä huolimatta, mihin vanhemmat ovat torppansa pykänneet. Ja jotta siihen päästäisiin, kyllä tavoitteet ja sisällöt on asetettava ylhäältä päin. Uuden opetussuunnitelman myötä tarkastelussa eivät ole vain ne tavoitteet ja sisällöt, vaan myös se toimintakulttuuri, jolla tätä opetusta tuotetaan.Siis jo tutuksi käynyt: Mitä ja miksi --> Miten? Joku fiksu kollega totesikin peruskoulupäivillä, että eihän meidän opettajilla ole pedagogista vapautta, heillä on didaktinen vapaus. Nih.

Yksi aihe, johon noilla oikein mukavasti järjestetyillä päivillä pääsimme kiinni (kiitos OPH!), oli uudessa opetussuunnitelmassa määritellyt monialaiset oppimiskokonaisuudet, joita jokaisen oppilaan on saatava toteuttaa vähintään kerran vuodessa. Toteutukselle sen sijaan jää valtavasti tilaa paikalliselle päätöksenteolle. Miten monialaiset oppimiskokonaisuudet tulisi siis järjestää?

Monialaisten oppimiskokonaisuuksien lähtökohtana on Valtionveuvoston asetuksen 3§ ja sen perustelut, joissa opetuksella rakennetaan laajaa yleissivistystä ja tuetaan oppilaiden maailmankuvan avartumista. Tavoitteena on, että oppilaalle rakentuu mielekkäåitä, eheyttäviä oppimiskokonaisuuksia, jotka toteutuvat oppiaineiden yhteistyönä perustuen tieteelliseen tietoon.

Ensimmäinen kommentti tästä aiheesta puhuttaessa on aina se, että alakoululle tämä ei ole hankalaa. No eihän se olekaan, mutta kun puhuttiin tuosta tasa-arvosta, toteutuuko se pelkästään niin, että jokainen koulu ja jopa yksittäinen opettaja puuhastelee sitä, minkä kokee merkitykselliseksi? Tässä olisi mielestäni loistava tilaisuus kuntakohtaiselle pedagogiselle ohjaukselle, jota voitaisiin tehdä suunnitelmallisesti ja pitkäkestoisestikin. Eikö olekin niin, että koulumaailman asioita liian usein mietitään lukuvuosi kerrallaan? Otetaanpa tästä koppia! Voisiko tähän suunnata jopa resurssia?

Aivan kuten valinnaisuuskin, näitä paikallisia tai koulukohtaisia ratkaisuja ei saisi tehdä niin, että jonkun opettajan opetusvelvollisuus saadaan täyttymään. Tätäkin olen kuullut. ("Meillä pitää tarjota valinnaisena musiikkia / käsityötä / liikuntaa, jotta ko. opettajalle riittävät tunnit.") Monialaisissa oppimiskokemuksissa on sen sijaan järkevää miettiä paitsi oppiaineiden yhteistyötä ja yhteisiä sisältöjä, myös laaja-alaisen osaamisen luomia puitteita. Niissä on mielestäni loistava mahdollisuus tuoda esille niitä arvoja, jotka perusopetustamme ohjaa: oppilas on keskiössä, sivistyskäsitys muuttuu, maailma on moninaisempi ja meidän on pakko suunnata kohti kestävää elämäntapaa.

Miten alakoulun monialaisia voisi sitten ohjata? No vaikka kuntakohtaisilla aihioilla "Suomi 100v." tai vuosiluokkakohtaisilla aihioilla "4. luokkalaiset toteuttavat suuren taidenäyttelyn aiheesta "Jokainen on erilainen" pääkirjaston aulaan". Tai olemme agenttivetoisessa ryhmässä miettineet sitä, miten laaja-alaisen osaamisen aihiot voisivat korostua jollain vuosiluokalla, ja tätäkin voisi hyödyntää monialaisessa oppimiskokonaisuudessa.

Oppilaiden osallisuus prosessiin on myös syytä muistaa. Mutta miettikääpä, mikä loistava mahdollisuus tämä olisi vaikka niveltämiseen! Millaisen sillan voisikaan rakentaa, kun tukioppilaat tulisivat pitämään 6. luokkalaisille työskentelypäivää, jossa suunniteltaisiin seuraavan vuoden monialaista oppimiskokonaisuutta? Ihan timanttia!

Mutta yläkoulu. Miten aineopettajajärjestelmä taipuu tähän? On ihan turha sanoa, että kyllä meidän koulu jo tekeekin tätä, kun miettii, saako koulu ( ja jokainen koulu) mukaansa sekä työyhteisön että oppilaansa suunnittelemaan monialaista oppimiskokonaisuutta. Voiko joku opettaja vain päättää, että minun aineeseeni tämä ei kuulu? Tai että minä en tee? (Tämä mahdollisuus on olemassa yhtä hyvin alakoulussa, mutta käymieni keskustelujen perusteella olettaisin, että yläkoulussa se korostuu.)  Voisiko tätä siis rakenteistaa jotenkin?

Jo vuosi sitten heitin meidän yläkoulun rehtoreille ajatuksen, että voisiko koulun jaksotuksesta leikata vaikka 8 koulupäivää yhteistoiminnalliseen oppimiseen. Siis 2 päivää jokaisesta neljästä jaksosta. Ja jos voisi, voisiko näiden päivien vetämisen ja suunnitteluvastuun laskea opettajille vaikka vuosiviikkotuntien suhteessa, eli jos opetat seiskoille 1vvt, opetus- ja suunnitteluvastuusi olisi noin 1,5h tunnin toiminnalle, jos kaksi vvt, opettaisit noin 3h ja niin edelleen. Vähän keinotekoista, mutta tämä liittyy ajatukseen "mistä mulle maksetaan? Varsinkin ylä- mutta myös alakoulussa esimerkiksi yhteisten juhlien ja tapahtumien järjestäminen kaatuu yksittäisille opettajille. Ja siihenkin ajatukseen, että yhteiset tapahtumat vievät aikaa tärkeimmältä, eli oman aineeni opettamiselta.

Yksi ajatus monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin liittyen on myös tuottaa oppimiskokemuksia eri-ikäisten oppilaiden kanssa. Vanhemmat lapset ohjatessaan pienempiään eriyttävät molempiin suuntiin luonnostaan, tietämättä edes, mitä eriyttäminen on. Eri-ikäisyydestä hyötyy sekä pienempi että isompi. Kummityöskentely, nivellys, koko koulun prosessit, TAIVAS ON RAJANA.

Mitä sitten voisi ja pitäisi(kö) kunnallisesti ohjata? Paitsi edellä mainittuja yhteisiä teemoja tai luokka-astekohtaisia tavoitteita, voisi yhteisella ohjauksella aidosti mahdollistaa se, että jokaisella oppilaalla on oikeus opiskella monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Tuohon heittämääni kahdeksaan koulupäivään voisi sisältyä vaikka 4 päivää kunnallisesti ohjattua ja 4 päivää koulukohtaista toimintaa. Uudella tavalla voitaisiin arvottaa sitä, mikä meille on tärkeää, millaisia yhteisiä pajoja, jaksoja tai tapahtumia voisimme järjestää. Jonakin vuonna aihe voisi tuottaa yhteisesti suunnitellut juhlan tai tapahtuman, toisena vuonna voitaisiin nostaa jokin ilmiö käsiteltäväksi. (Samassa voitaisiin myös parantaa mahdollisuuksia sekä itse- että vertaisarviointiin sekä opetuksen arviointiin, jotkut näistä päivistä voitaisiin sitoa jakson vaihtumiseen ja vanhan arviointiin ja uuden suunnitteluun. Mutta siitä toiste...)

Samalla nostan keskusteltavaksi myös yhden ajatuksen, josta erään yläkoulun rehtorin kanssa peruskoulupäivillä keskustelin. Onko jaksotus tarpeellista yläkoulussa, jossa yhteisiä opettajia esim. toisen asteen kanssa ei ole? Tai voisiko vain osittainen jaksotus tuottaa enemmän yhteisiä mahdollisuuksia yhteiselle toiminnalle? Tähän liittyykin ajatus siitä, voisiko eri aineista vuoden mittaan erottaa juuri edellä mainitsemallani laskukaavalla aikaa monialaiseen oppimiskokonaisuuteen? Tai, onko se nyt siltä aineelta pois, jos ei niin paljon lasketakaan, ovathan oppilaat poissa tunneilta muutenkin, tunteja menee vaikka mihin kissanristiäisiin, ja joskus saattaa olla niinkin, ettei tuntia ole suunniteltu ihan satasella niin, että oikeasti mennään aiheessa eteenpäin. Tai joku muu väliintuleva muuttuja?

image.jpg

Tässä pajamme yksi tuotos peruskoulupäiviltä. Nostimme alussa juuri sen Suomi 100v. -teeman, koska siitä oli tavallaan niin helppo lähteä liikkeelle. Kuten näette (samalla kun jumppaatte niskaanne toiseen suuntaan), että oppiaineiden lisäksi ajatuksessa korostui laaja-alaisten osaamisvaateiden tematiikka (vihreällä). Mutta toisaalta, mikä puuttuu? No ainakin se, ettei oppiaineiden välille oli luotu yhteyksiä. Siihen olisi loistava mahdollisuus. Ja se, ettei osallisuus toiminnan muotona näy tässä fläpissä. Vielä. Toisaalta, kun toteutus on tehty hyvin aikarajoitteisena Learning cafe-menetelmänä, siinä näkyykin pirstaleisuus, mutta seuraavaksi lähtisinkin löytämään niitä ilmiöitä ja yhteyksiä, mitä kuvasta löytyy.

Mitä minulle siis jäi? Ainakin ajatus siitä, että minun pitää mahdollistaa kuntani opettajien keskustelu aiheesta, ja antaa heille riittävästi tietoa siitä, mitkä reunaehdot tai mahdollisuudet heidän työskentelyään ohjaa. Kuntamme yhteiset YT-ajat ovat loistava mahdollisuus tälle, tästä nousseekin yksi aihio ensi vuoden työskentelyyn.

Tämä kirjoitus ei varmasti tyhjentävästi kerro edes niitä ideoita, joita omassa päässäni monialaisiin oppimiskokonaisuuksiin on. Enkä käyttänyt lähteitä, joten saattaapi olla, että jokin ops-luonnosten lähtökohdistakin on ihan autuaasti unohtunut. Mutta tästä pääsisi keskustelun alkuun. Toivottavasti aktiivisen kommenttikeskustelunkin! ;) Mitäs sanotte?