Pulautinpa Kuntakesun lounaalla suustani hiukan pyörittelemäni ajatuksen ja Riikosen Jorma -Valkeakosken oma OPS-guru- tarttui ajatukseeni heti. Ehkäpä tästä saa siis blogikirjoituksenkin. Katsotaan.

Olen kovasti pähkäillyt sitä, mitä tapahtuu, kuin OPS-perusteissa sisällöt ja tavoitteet on määritelty niin kovin laajalle ikäjakaumalle - alkuopetukseen, 3-6. luokkalaisille ja yläkouluun. Sama asia käsitettynä 3. luokkalaisen tai 6. luokkalaisen näkökulmasta, eri ikäisen pohjatiedoilla ja -taidoilla, voi olla kovin erilaista ja eri tasoista. Ja kun nämä asiat jaetaan jokaisessa kunnassa vuosiluokille eri ihmisten toimesta, syntyy melkoinen variaatio valtakunnan tasolla. Ja kun vielä ajatellaan, että eri kustantajat ja kirjantekijät tekevät nämä ratkaisut oppimateriaalin tasolla, voi helposti kysyä Jorman sanoin: Arvatkaa, kumpi jää jalkoihin OPS vai oppikirja?

Kun tätä asiaa miettii tvt-taidoiltaan hyvinkin rajoitetun henkilön näkökulmasta, eikö olekin niin, että voisiko sähköisellä kirjalla - alustalla - kirjastolla olla mahdollisuuksia tässä:

Ajatellaanpa, että aiheena olisi vaikkapa VESI. 1.lk nappia painamalla voisi saada tekstin lyhyeksi ja lisättyä tavuviivat. 2.lk painamalla kenties hieman pidemmäksi tekstiksi. 3. luokkalainen saisi esiin vaikkapa pääasiassa päälauseista koostuvan tekstin, isommat oppilaat pidempiä lauseita ja vaikeampia sanoja ja laajempia käsitteitä.

Lisätään tähän kuvia, kaavioita vaikka veden kiertokulusta ja oma nappi eriyttämiselle: rakenteistetaan tekstiä vaikkapa eriyttävillä tummennuksia tai muulla selkeyttämisellä. Pääkäsitteisiin voidaan lisätä linkki, jota painamalla saa lisätietoa. Ja niin edelleen. Kirja, tai mikä tahansa se oppimateriaali nimeltään sitten olisikin, muuntuisi käyttäjänsä mukaan, se olisi ilmiöpohjainen vuosiluokkasidonnaisuuden sijaan. Samalla yksittäisen vuosiluokan oppilas voisi samalla saada yksilöllistä tukea helpotetulla tai ylöspäin eriytetyllä materiaalilla.

Kahvikupin aikana loistava idea oli muuttunut loistavasta pähkähulluksi. Olisiko tämä kustantajille riittävän kiinnostavaa, kun sama "kirja" kelpaisi vaikka koko alakoulun. Erilaiset oppijat ovat kuitenkin suurin haasteemme tässä muuntuvassa kentässä. Innovatiivisia ratkaisuja odotellaan, toivottavasti oppikirjantekijöillä on siihen rahkeita. Esteitä tiellä varmasti on. Ehkä teknisiä, ehkä taloudellisia. Mutta entä jos sittenkin?