image.jpg

Kuva: Olisiko mukavaa, jos vesossa pääsisi ihastelemaan kollegoiden hienoja idiksiä? Veittijärven koulun oppilaat koko koulun yhteisen työn osion kimpussa.

 

Kaikki alkoi siitä, kun samalla viestiseinällä ensin valitettiin, että kun on VESO. Ja heti seuraavassa, että kun opetushenkilöstöä ei kouluteta riittävästi. Vähän ristiriitaista, eikö? Mutta siitä se sitten lähti.

Tähän toki liittyy se, että monen monta kertaa olen itse istunut huonossa koulutuksessa ja kokenut tuhlaavani kallista työaikaani. Ja monen monta kertaa olen kuullut kollegoilta ja fiksuilta opettajilta ihan samaa. Muutama vuosi takaperin eräässä isossa kaupungissa, jossa työskentelin, kouluja kuritettiin ryhmäkirjeellä, että jos opettaja on koulutuksessa, on koulutukseen osallistuttava koulutuksen loppuun saakka. Liian usein olivat opettajat lähteneet siihen kellon aikaan, kun omat tunnit päättyvät, ja puoli neljään tai neljään oli jaksanut istua vain kourallinen. Noloa kouluttajalle, järjestäjille sekä niille jäljelle jääville. Jotain on siis vinossa opettajien täydennyskoulutuksessa. Kysymys ei ole vain siitä, etteikö sijaisia maksettaisi, tosin pidän sitäkin epäkohtana.

Sovelletaanpa tähän sitä, mitä Bengt Holmström meille Bostonissa tarjoili. Opettaja täydennyskoulutuksessa on asiakas. Hänelle pitää tarjoilla tuotetta, jota hän tarvitsee ja haluaa ostaa. Ja opetuksen järjestäjän kannalta, kannattaa miettiä, mihin koulutukseen kannattaa lähettää yksi ihminen, milloin useampi (jolloin ryhmästä saa voimaa) ja milloin kannattaa ennemmin ostaa ko. kouluttaja kuntaan. Siis mikä on koulutuksen vaikuttavuus?

Luonnostelin idean, joka on siirtynyt jo suunnitteluvaiheeseen. Puolikas veso ensi vuonna kunnassamme tehdään näin:

Järjestän vuoden aikana kahdeksan iltapäivää vesotarjottimeen. Kolmen tunnin veso välipaloineen, klo14-17. Kerran kuussa,vaihtuvana iltapäivänä, ettei kenenkään tiistain kahvakuulatreeni montaa kertaa peruunnu. Jokaisen on valittava yksi, mutta saa osallistua niin moneen kuin haluaa. Tähän tapaan.

image.jpg

Kuva: Joka kunnassa löytyy uskomattoman taitavia opettajia. Kuvassa Ylöjärven Moision koulun tekstiilityönopettaja opetti minua tekemään hauskoja heijastimia syksyisellä kouluvierailullani.

Jokaisella kerralla ajattelen olevan kymmenen eri vaihtoehtoa, johon voi ilmoittautua. 20 maksimissaan ryhmäänsä, varmaankin. Ja sisältöjä sitten seuraavasti:

Jokaiseen settiin tarvitaat TVT-sisältöjä. Digitaalisuuteen kouluttaminen on niin keskiössä, ettei sitä voi ohittaa. Mutta mitä? Varmaan iPadeja,Office 365, sähköisiä kokeita jne. Katsotaan. Jaettuani vesoajatukseni parissa ryhmässä Facebookissa sain jo muutaman kelpo tarjokkaan tähän ideaan. Ja lisäksi, kunnassamme on loistavia kouluttajia tähän asiaan itsellämmekin.

Mitäs muuta? Jokaisella kerralla jokin setti, joka kouluttaa tunne- ja vuorovaikutustaitoihin. Jonkinlaisia sosiaalisia interventioita tai ryhmäännyttämistä. Jotakin osaksi tulevaa kuntamme painotusta. Ehkä luentoa, mutta ennen kaikkea suoraan luokkaan sovellettavaa tietoutta. Tähänkin meillä on paljon tietotaitoa, mutta Facesta sain myös hyviä tarjouksia.

Joka settiin jotain erityisopetukseen: Vaikka asbergerin kohtaamista tai opettaja-ohjaaja -työparin toimintaa. Näitä koulutuksia on olemassa Kelpon jäämistöistä vaikka kuinka paljon. Luultavasti helpoin setti järjestää.

Joka kerta jotain metodia tai hanketta: vaikka liikkuvaa koulua tai ulkoilmaopetusta. Tällaiseen minusta ehdottomasti kannattaa kutsua kouluttaja kuntaan. Ensinnäkin hankkeilla saattaa olla jo koulutusrahoitusta taustallaan, mutta toisaalta tämä verkostoi omassa kunnassa näitä ideanikkareita, jotka saattavat hyvinkin parastaa ideaa eteenpäin.

Ja joka kerta jotain ainepedagogista, niin, että vuoden aikana kaikkia aineita on ainakin kerran pari. Tähän löytyy valtavasti osaamista omasta kunnastammekin, tai oikeasti, mistä tahansa kunnasta - taitavia opettajia on kaikkialle. Mutta toisaalta hyvin käytäntöjä voi ammentaa muualtakin. Ja hyvä kello kauas kuuluu, hyviä kouluttajia on tiedossa jo viljalti.

Välillä riittää näissä sekin, että joku alustaa, ja annetaan taitavien opettajien sitten keskustella ja jakaa osaamistaan. Tosin edellisestä vesosta opimme sen, että keskusteluryhmälläkin pitää olla puheenjohtaja. Muuten liian usein käy niin, että yksittäinen opettaja jää kertomaan omista oppilaistaan, usein niitä pulmia, ja toisten ääni jää paitsioon.

Kaikkeen tähän liittyy toki melkoinen järjestely satojen opettajien ilmoittautumisissa, vesojen seuraamisessa, välipalojen tilaamisessa ja järjestelyissä ja tietysti kouluttajien selvittelyssä ja etsimisessä. Mutta jos samalla tarjoamme opettajillemme vaikka 80 kurssin tarjonnan, joita voi valita suuntautumisensa mukaisesti 1-8 ja melkein 400 opettajaa tulee koulutettua, niin kannattaahan se, luulen.

Ja on minulla vielä mielessä yksi jokerisisältökin. Katsotaan, tuleeko se käyttöön.

Siinäpä sitä. Avasin keskustelun parilla Facebookin ryhmien seinällä. Mutta mitä te ehdottaisitte sisällöiksi?