Kuten lupasinkin, haluan kertoa teille muistakin Barcelonan matkalla rehtorien kanssa näkemistämme ja kokemistamme koulumaailman ihmeistä. Aika kepeästi kuitenkin. Koulut, joissa vierailimme olivat yksityiskouluja, joten keskustelu pyöri paljoltikin yksityisten ja julkisten koulujen eroissa, mutta me emme olleetkaan siellä arvottamassa näitä. Me bongailimme ideoita, heijastelimme omia fiiliksiämme ja testailimme villejäkin ajatuksia.

Yksi asia, joista pitkän viikonloppumme aikana puhuin paljon rehtorieni ja myös isäntärehtoriemme kanssa, oli arvot koulussa ja kasvatuksessa. Arvokeskustelun ylläpitäminen on ajankohtaista nyt myös OPS-työssä, ja muutaman idean ihan yksinkertaiseen arvojen tuomiseen lasten arkeen saimme vierailukoulujemme auloista.

Tässä ensimmäisessä on kuva Academia Igualadan aulasta. Siellä koulun perusarvot oli kirjattu värikkäille pohjille. Arvot olivat periaatteessa samoja kuin missä tahansa suomalaisessakin koulussa, arvothan tuppaavat usein olemaan kovin yleismaailmallisia. Itse toteuttaisin tämän toki oppilaiden itsensä tekemillä kylteillä hienojen tietokoneelta printattujen sijaan, mutta silti hieno ja käyttökelpoinen idea saada perusarvot lasten ajatuksiin päivittäin. Ja tämä ei jälleen maksa mitään!

arvot2.jpg

Camp Jolien kristillisiä arvoja toteuttavassa koulussa arvot oli kiinnitetty (oppilaiden tekemät! :)) portaisiin. Meillä Ylöjärvellä portaissa on useammalla koululla eri kertotauluja, joita portaita kiivetessään voi kerrata. Mutta nämä portaat nimesin mielessäni "Walk on values". Jälleen helppoa, aina silmissä, aina mielessä, eikä maksa mitään! Ottakaapa tämäkin idea käyttöön!

arvot3.jpg

Kielikasvatus oli myös näissä yksityiskouluissa tärkeää, joten nämäkin arvot oli kirjoitettu englanniksi äidinkielen, katalaanin sijaan. Kun heitän tähän vielä yhden - El Casal koulun rehtorin sanat siitä, mikä on tärkeää - näette jälleen, että samojen asioiden äärellä olemme: Respect, Effort and Genorosity. Vastaus tulevaisuuteen on koulu, haluamme opettaa lapset olemaan onnellisia ja muuttamaan yhteiskuntaa.

arvot.jpg

Heitänpä teille tämänkin syksyinen kuvisidean käytävään, jota voisi toki käyttää ihan millä tahansa teemalla. Palloilen toki itsekin kuvassa, mutta se tuskin kuvisideaa häiritsee.

image.jpg

Arvoista toimintakulttuuriin. Keskustellessani lukuisten yksityiskoulujen rehtorien kanssa, oli heidän toimintaperiaatteissaan ja toiminnan tavoitteissaan kovin samanlaisia asioita, joita opetussuunnitelmauudistuksessammekin painotamme: Tärkeää eivät ole oppiaineet, vaan arjen taidot. El Casal koulun Educational projectin pääkysymykset: What should be learned? Who should teach? How should be learned? Kirjoista irtautuminen, sähköisten materiaalien käytettävyys, opetuksen uudenlainen järjestäminen. Ryhmätyöskentely, moniulotteisuus, monilukutaito, tieto- ja viestintätekniikka, tunnetaidot, luovuus. Kun lapset noudattavat koulun sääntöjä, ei ongelmia ole. Niinpä.

aa1.jpg

Tulen kirjoittamaan toisessa kohtaa havaintojani näiden koulujen tieto- ja viestintätekniikan osaamisesta, mutta suunta tuntui selvältä. TVT-asioihin suuntautunut koulu oli tehnyt - suurin piirtein samassa järjestyksessä - samoja valintoja, kuin Ylöjärvenkin IT-strategiaryhmä. Samaan tulevaisuuteen me olemme lapsiamme kasvattamassa, mikseivät siis ne tulevaisuudessa oletettavasti tarvittavat taidotkin olisi juuri samoja, olipa lapsi kasvamassa sitten Suomessa tai Kataloniassa?

Yksityiskouluilla vieraileminen sai minut ajattelemaan paljon koulutuksemme ilmaisuutta. Sitä, mitä julkisin varoin kustannetaan ja millaista tasa-arvo koulutuksen maksuttomuudella tuotetaan. Yksityiskoulut ovat Espanjassa myös bisnes. Toisaalta maksetulla rahalla pitää tuottaa myös jotain sellaista, mitä julkisessa kouluissa ei saa. Vaikka vierailukouluissamme oli siistiä ja organisoitua, olivat koulut kovin riisuttuja malleja verrattuna suomalaisiin kouluihin. Suomessa ei vastaavaan bisnekseen koskaan päästäisi, sillä jo opetussuunnitelmamme velvoittaa melkoisen paljon erityisempiin luokkatiloihin esimerkiksi kotitalouden, kuvataiteen, musiikin tai teknisen käsityön opetuksessa. Ja ne tilat maksavat satoja tuhansia euroja investoinneissa. En aikonut nyt käydä ruotimaan tietoteknisestä varustelusta, mutta ainakin omassa kunnassamme jokaisen perusopetusluokan varustelu on lähtökohtaisesti niin hyvä, ettei siihen ihan helposti yksityiskoulussa päästäisi.

Minun olisi varmasti vaikea päästä kiinni siitä ajatuksesta, että koulutuksella tuotettaisiin taloudellista tulosta ja itse asiassa näytti siltä, että yksityistenkin koulujen rehtoreissa oli merkittäviä eroja. Nopeasti analysoiden näytti siltä, että jos rehtori oli koulunsa omistaja, oli johtajuusteorioiden näkökulmasta lähtökohta selkeä management-asetelma ja kun taas omistaja oli muualla ja rehtori palkkolainen, oli koulun pitämisen lähtökohta arvoperustainen leadership-asenne. Toki mene ja tiedä, yhtään opettajakokousta emme nähneet, vaikka paikallisesta yt-ajasta paljon puhuttiinkin.

aa.jpg

Paljon ajatuksia nosti meillä myös koulupuvut. Niitä usein perustellaan tasa-arvoisuudella, mutta rajaako se, että vuodessa koulupukuihin menee vaikka 400e, usealta lapselta tien yksityiseen kouluun? Koulupukuun kuului koulusta riippuen perusasu, liikunta-asu, noissa kuvissa näkyvä hmmm. työtakki?, reppu, pussukka ja jossunjotakin. Työtakkikin vietiin perjantaisiin kotiin pesuun. Uskallan väittää (itsetuntemukseni perusteella), että meidän perheen muksuilla saattaisi perjantaina jäädä reppuun runtattu työtakki repun pohjalle, josta se sunnuntai-iltana löydettäisiin, ihan yllättäin.

aa2.jpg

Oli miten oli, vahvistin jälleen uskoani siihen, ettei useimpiin opetusta merkittävästi kehittäviin toimenpiteisiin juuri rahaa tarvittaisi. Tässä kuva mm. isoista ja pienistä oppilaista yhdessä, tutkimassa soluja mikroskoopilla. Itse asiassa tämän reissun aikana pysähdyin monen monta kertaa miettimään, miten rakentaisin kouluni lukujärjestyksen, jos olisin edelleen rehtori?Ja mitä siitä sanoisivat opettajat, entä lapset, nuo konservatiivisuuden maailmanmestarit? Eri ikäiset yhdessä, ilmiöpohjaisesti, toiminnallisesti, eri oppimistyylejä hyödyntäen. Aika perusjargonia lähes joka koulutuksessamme nykyään, eikö vain? No jaa. Itseasiassa paljolti sellaista, jota toteutin jo opettajana ollessani, oppilaani voisivat siitä hyvinkin kertoa. Mutta niin kauan kuin meillä on oppiainejakoinen tuntijako, pystymmekö joustamaan siihen, että tekisimme enemmän yhdessä, enemmän kokeillen, enemmän rajoja venyttäen?