PISA2012 -tulokset julkaistiin toissapäivänä. Tuntui siltä, että koko Suomi lamaantui. Poliitikot kiiruhtivat painamaan paniikkinappulaa. Nyt on aloitettava elvytystoimet, pikaisesti.
Itse sain kahlattua PISA2012 ensitulokset, lähes 80 sivuisen nivaskan juuri läpi. Mikäs siellä pisti silmään? No.
Oppimisen arvioinnin tehtävänä on tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi. Parhaimmillaan tämä arviointi tukee ja ohjaa koulutusjärjestelmän kehittämistä. Toivottavasti ei kuitenkaan sitä paniiikkinappulaa.
Viime aikoina on puhuttu paljon oppilaiden osaamisen ja kouluunkäyntiin liittyvien asenteiden laskusta. Eeva-Riitta Pirhonen nostaa PISA-tulosten esipuheessaan esille sen, että on tärkeää selvittää, missä määrin osaamisen lasku on yhteydessä koulun sisällä ja missä määrin koulun ulkopuolella tapahtuviin muutokseen. Urbaaniin kasvatukseen erikoistuneena en malta olla tuloksia lukiessani pohtimatta, miten kulttuurilliset dimensiot (mm. Hofstede) vaikuttavat asiaan. En saata odottaa, että pääsen ruotimaan tätä hollantilaisen proffani kanssa!
Mielenkiintoista (ja julkisuudessa ääneen sanomatonta) on se, että tähän tutkimukseen valittiin mahdollisimman moni sellainen PISAn ikäkriteerin täyttävä nuori, joka on syntynyt muualla kuin Suomessa tai jonka vanhemmat ovat muuttaneet Suomeen jostain muusta maasta. Otoksen 10 157 nuoresta 1753 oli ruotsinkielisiä ja 2426 maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Siis 17% ja 24%. Ilmeisesti tutkimuksen kokonaistulokseen ryhmien yliotostaminen ei vaikuta, mutta jään kiinnostuksella odottamaan ensi vuonna ilmestyviä tuloksia näihin erityisryhmiin liittyvistä PISA-tuloksista!
Julkisuudessa kauhistelusta huolimatta suomalaisnuorten tulokset olivat edelleen kansainvälisesti hyvätasoisia ja tasa-arvoisia. Tytöt peittosivat pojat, kaupunkilaiset maalaiset, sosioekonomisesti hyvinvoivat heikommat, rantaruotsalaiset kantaväestön ja hajonta oli suurta koulujen sisällä, mutta ei välillä. Eli kuitenkin koulutus on suht tasalaatuista, vaikka koulu on eri osassa Suomea. Vaikka tilanne oli menossa huonompaan suuntaan, jotakin sekin kertoo koulujärjestelmästä, kertoohan?
Samat maat olivat pärjänneet kuin ennenkin, mielenkiintoista, että kovimmat suorittajat ovat paitsi sosioekonomisesti kansakuntansa huipulta, myös suuren valtaetäisyyden ja epävarmuuden välttämisen kulttuureita. Näin minä arvelen, vaikkei nyt näissä tuloksissa sitä mainittukaan. Suomi oli edelleen kova luu Euroopassa ja Skandinaaviassa, mutta Viron ja Puolan tulosten parantuminen on merkille pantavaa. Tiesittehän, että kokeessa myös tietokoneella tehty osuus on merkittävä?Ja senhän me olemme tienneet, että suomalaisnuorten tvt-taidot jäävät Euroopan maiden vastaavista ja Viro taas on panostanut merkittävästi TVT-osaamiseen ja laitekantaan. Hmm.
Olennaisempaa kuin pistemäärät kokeesta toiseen, on mielestäni kuitenkin motivaation ja asenteiden keskeinen rooli oppimisessa. Kouluun tullessaan oppilaat ovat innokkaita oppimaan. Kuinka suomalainen koulu pystyisi säilyttämään tämän oppimishalun tai jopa vahvistamaan sitä, niin että nuorillamme on motivaatiota oppimiseen pitkälle koulun jälkeenkin? Jos opiskeluasenteemme ja -taitomme ei parane, eivät suomalaisnuoret ole kykeneviä hankkimaan tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista.
PISAssa tarkasteltavana on laaja-alainen osaaminen ja sivistys, siitä huolimatta, että arviointi kohdistuukin aina yksittäisiin oppiaineisiin. Onko kysymys meidän toimintamme heikkenemisestä vai siitä, että muiden järjestelmät ovat kehittyneet? Matematiikan pistemäärien lasku vastaa puolen vuoden opetusta, sanottiin. Kuitenkin palaisin vielä siihen Pirhosen esipuheessa nostamaan kysymykseen: Missä määrin tämä liittyy koulun sisällä ja missä määrin yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin? Missä määrin tämä liittyy koulutukseen käytettävien rahojen leikkaukseen? Missä määrin erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden laajempaan integroitumiseen yleisopetukseen? Missä määrin asenteisiin koulua kohtaan instituutiona? Entäpä opiskelumotivaatio, ystävät!
Arvaatkaapa, miten minun mielestäni päästään näihin tavoitteisiin? Luotetaan tulevan opetussuunnitelman lähtökohtiin: Ongelmalähtöinen, ilmiökeskeinen oppiminen, tutkiminen ja opetuksen liittäminen arkielämään tuovat motivaatiota. Yritetään päästä mitä ja miksi -kysymyksistä miten -kysymyksiin. Oppilaiden vahvuuksia korostammalla ja antamalla myönteistä palautetta pienistäkin onnistumisista myönteinen kehitys saadaan käyttöön. Jos sillä ei päästä uuteen nousuun, niin ei sitten millään!
PISA2012 -tulokset julkaistiin toissapäivänä. Tuntui siltä, että koko Suomi lamaantui. Poliitikot kiiruhtivat painamaan paniikkinappulaa. Nyt on aloitettava elvytystoimet, pikaisesti. Hetkinen, elvytysprosessihan on jo tulollaan. OPS2016 vastaa moneen näistä kysymyksistä. Nyt on vain kysymys siitä, että otetaan tästä koppia!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.