Te jo tiedättekin, että minä puhun paljon siitä, ettei pienten muutosten koulussa tarvitse maksaa paljoa, vaan oikeastaan nykyisiä toimintoja uudistamalla ja olemassa olevaa hyödyntämällä voidaan tehdä merkittäviä muutoksia, varsinkin koulun ilmapiirissä. Tämä on jälleen yksi kertomus siitä, miten Ylöjärvellä tätä on lähdetty lähestymään.

peliv%C3%A4lkk%C3%A41.jpg

Jatkoimme tasa-arvohankettamme toisessa vaiheessa Veittijärven kouluun. Hankkeeseen liittyi monta pientä osasta, mutta siihen liittyi myös tämä. Kerran viikossa pitkällä välitunnilla päätettiin pitää pelivälkkä. Lyhyesti: halukkaat oppilaat saliin, verso-oppilaat, koulunkäynninohjaaja ja koulukuraattori fasilitoimaan ja katsomaan päältä. Yhdessäoloa, peliä ja hyvää mieltä. Aika yksinkertaista. Mitä siitä sitten tuli?

peliv%C3%A4lkk%C3%A44.jpg

Ennen aloitusta verso-oppilaat olivat suunnitelleet, mitä pelejä kannattaa ottaa. Mitä ehtii pelata puolessa tunnissa mukavasti pikkuryhmällä. Peleiksi valikoitui aika tuttuja pelejä. Yhdellä pienellä puhelinsoitolla saatiin peleihin roima alennus ja käytännössä pelejä oli koululla jo ollutkin. Mutta uusiakin pystyttiin hankkimaan.

peliv%C3%A4lkk%C3%A43.jpg

Mainostusta koulun käytävillä ja homma käytäntöön. Ja eipä aikaakaan, kun tarvittiin jo toinenkin pelivälkkä.

peliv%C3%A4lkk%C3%A42.jpg

Joka viikko paikalla on ollut yli sata lasta, joskus jopa 150. Ryhmät jakautuvat sen mukaan, mitä peliä kukakin haluaa pelata. Välttämättä ei siis pelata sillä omalla ydinporukalla, vaikka sekin on mahdollista. Mutta olennaista on, että kaikki mahtuvat mukaan.

peliv%C3%A4lkk%C3%A46.jpg

Pian alkoi kuulua kodeista kummia: Mitä ihmettä on tapahtunut, kun lapset haluavat kotonakin pelata lautapelejä? Etukäteen olimme epäilleet, että paikalla saattaisi tapahtua pelistä ulosjättämistä tai ainakin meteli olisi melkoinen. Taas pelkäsimme turhia. Lapset hoitavat asian hienosti. 

peliv%C3%A4lkk%C3%A45.jpg

Tällaiselta pelivälkällä näytti, kun pelmahdin paikalle viisi minuuttia välkän alkamisen jälkeen. Kuvassa ei näy lavalla pelattavat pelit, joten porukkaa jää kuvan ulkopuolellekin melkoisesti. Mutta vaihtaessani sanasen Eija-ohjaajan kanssa huomasin myös, että pienen puheensorinan yli pystyi aivan loistavasti juttelemaan. Tunnelma oli mukava ja kaikki pelaa! Ja toisaalta, tämä antaa myös verso-oppilaille positiivista tekemistä, kun he pari kertaa viikossa järjestävät pelien jakamisen ja keräämisen. 

Lupasin heti määrärahat mille tahansa meidän koululle, joka kopioi ajatuksen. Varastakaa tekin idea. Ja tehkää siitä vielä parempi omalla tavallanne. Siis Varastakaa + parantakaa. Siis PARASTAKAA!