Seuraavassa kirjoituksessa on paljon tavaraa opetussuunnitelman perusteiden kolmannesta luvusta.

Olin viime viikonloppuna pitämässä vesopäivää Ikaalisten, Hämeenkyrön ja Parkanon opettajille. Aiheeksi minulle oli annettu laaja-alainen osaaminen opetussuunnitelmassa. Luojan kiitos, olin valmistautunut puheenvuorooni jo hiihtolomani aikana, sillä koulu-uhkaus veti koko viikon kalenterini ihan jumiin. Mutta valmistautuessani ymmärsin jotain todella tärkeää.

Käsitys tulevaisuuden koulutuksesta ja uuden opsin vaatimuksista lienee meillä jokaisella vielä aika hakusessa. Olen etuoikeutettu siinä mielessä, että työtehtävääni kuuluu opetussuunnitelmatyön johtaminen ja sitä varten saan koulutusta myös verrattain paljon. Ja olette ehkä huomanneet, että olen hitusen kiinnostunutkin tästä aiheesta...

Mutta jos lähdetään siitä, että nyt kaksi vuotta tähän asiaan vihkiytyneenä saan ison ahaa-elämyksen jostain perustavanlaatuisesta tässä tulevassa opetussuunnitelmassa, taitaa asiakin olla tosi tärkeä, ja jotain, jota ei ihan ensi lukemalta hahmota. Ja jos ajatellaan sitä, minkä verran riviopettaja on koulutuksissaan tai arjen työssään saanut uutta OPS-soppaa maistella, ollaan tässä ajatuksen muutoksessa vasta ihan aluillaan. Saattaa lisäksi olla, että tähän ymmärryksen lisääntymiseen minun päässäni vaikuttaa myös osallistumiseni #uusikoulutus -foorumin työskentelyyn. Huomaan itse ajattelevani aika monesta koulutuksen asiasta aika eri lailla jo nyt.

Aiheenahan oli siis laaja-alainen osaaminen. Puhutaan siis tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon muodostamasta kokonaisuudesta. Mutta tämä osaaminen tarkoittaa myös kykyä käyttää tietoja ja taitoja tilanteen edellyttämällä tavalla. Opetussuunnitelman perusteissa sanotaan, että siihen, miten oppilaat käyttävät tietojaan ja taitojaan, vaikuttavat oppilaiden omaksumat arvot ja asenteet sekä tahto toimia.

Nämä eivät siis ole osaamisvaatimuksia oppilaalle, mutta niistä muodostuu oppilaan taitoja. Ne ovat kompetensseja, joita oppilaalla peruskoulun suoritettuaan tulisi olla. Muistatteko, kun kirjoitin Bostonin matkani jälkeen siitä, että visiomme tulisi olla se, että peruskoulunsa päättävä oppilas tietää, missä on hyvä ja haluaa oppia lisää. Myös nämä liittyvät siihen tietoisuuteen. Että tietää, mitkä omat taidot kussakin laaja-alaisen osaamisen osiossa ovat. Tähän ymmärrykseen pääseminen on siis opettajien ja koulun toimintakulttuurin suurin tavoite.

Mitä minä siis olen ymmärtänyt? Noh. Muistatteko ne edellisessä opetussuunnitelmassa tulleet aihekokonaisuudet? No en minäkään niitä kaikkia enää nimetä osaa, mutta sen idean? Se, joka lähes joka kunnassa kirjattiin opetussuunnitelmaan jotenkin niin, että jokainen aihekokonaisuus muodostuu läpäisyperiaatteella jokaisessa oppiaineessa. Ja miten siinä sitten kävi? Joskus jossain projektissa tai teemapäivässä raapaistiin yhtä, joskus toista. Mutta lähtökohtaisesti niin, että opetuksen suunnan näyttivät oppiaineen sisällöt, ei niinkään tavoitteet, ja aihekokonaisuudet olivat sitten vierailevia tähtiä, joskus - silloin tällöin - jos sattui huvittamaan.

Mutta nämä laaja-alaiset oppimisen tavoitteet ovatkin ihan toinen juttu! Opetussuunnitelman mukaan laaja-alaisen osaamisen lisääntynyt tarve nousee ympäröivän maailman muutoksista. Ihmisenä kasvaminen, opiskelu, työnteko sekä kansalaisena toimiminen nyt ja tulevaisuudessa edellyttävät tiedon- ja taidonalat ylittävää ja yhdistävää osaamista, sanotaan jo valtioneuvoston asetuksessakin. Arvot, oppimiskäsitys ja toimintakulttuuri luovat perustan osaamisen kehittymiselle. Kukin oppiaine rakentaa osaamista oman tiedon- ja taidonalansa sisältöjä ja menetelmiä hyödyntäen, jokainen opettaja on oman aineensa kielen opettaja. Osaamisen kehittymiseen vaikuttavat sekä ne sisällöt, joiden parissa työskennellään että erityisesti se, miten työskennellään ja miten oppijan ja ympäristön vuorovaikutus toimii. Oppilaille annettava palaute sekä oppimisen ohjaus ja tuki vaikuttavat etenkin asenteisiin, motivaatioon ja tahtoon toimia.

Kuten sanottua, aihekokonaisuudet, hyvästä tahdosta huolimatta, jäivät vain vieraileviksi tähdiksi opetussuunnitelmamme toteutuksessa - koulujen arjessa. Mutta tämänpä laaja-alaisen osaamisen pitäisikin olla koko toimintamme tavoitteena. Laaja-alaisessa osaamisessa haetaan taitoja, joilla oppilas selviytyy elämästään. Kompetensseja ja tietoisuutta omista taidoista. Nämä taidot ovat monelta osin keskenään päällekkäisiä ja limittäisiä. Niiden yhteisenä tavoitteena on perusopetuksen tehtävän mukaisesti ja oppilaiden ikäkauden huomioon ottaen tukea ihmisenä kasvamista sekä edistää demokraattisen yhteiskunnan jäsenyyden ja kestävän elämäntavan edellyttämää osaamista. Erityisen tärkeätä on rohkaista oppilaita tunnistamaan oma erityislaatunsa, omat vahvuutensa ja kehittymismahdollisuutensa sekä arvostamaan itseään.

Eli jos aihekokonaisuuksien oli tarkoitus eheyttää oppiaineita, on laaja-alaistenkin oppimiskokonaisuuksien tavoitteena paitsi eheyttää opetusta, myös luoda taitoja oppilaalle selvitä elämässään. Tämä muuttaakin näkökulman sellaiseksi, että oppiaineiden tavoitteet ja varsinkin sisällöt ovatkin (vain) reittejä näiden tavoitteiden saavuttamiseen, eivät itsetarkoitus, kuten joskus peruskoulussa tuntuu. Eli jokainen oppiaineen tavoite ja sisältö onkin tavallaan yksi virstanpylväs matkalla kohti laaja-alaista osaamista. Tämä pakottaa meidän katsomaan opetustamme laajempana kokonaisuuteena.

Uskallanko ehdottaakaan? Kun tästä näkökulmasta tarkastelee perusopetusta, on oikeastaan vähän kummallista, että nimenomaan oppiaineita arvioidaan numeroilla. Mitä jos perusopetuksen todistuksena olisikin taitoprofiili laaja-alaisen osaamisen taidoista, jonka mukaisesti oppilas tuntisi vahvuutensa ja kehittämisenkohteensa? Vaikka niitä badgeja, joita Sitran ideakuulutuksissa tänään sparrattiin.

Mä oon ihan liekeissäni tämän ajatukseni kanssa, mutta en kenties vielä osaa pukea sitä sanoiksi. Piirsin jo sen kuvaksi, ja se näytti ihan oivalta. Mutta vielä tätä pitää sulatella. Mutta saitteko yhtään kiinni? Nyt alan pohtia, miten tästä muodostuisi järjellinen kokonaisuus, jonka vielä saisin opettajillemme OPS-soppana syötettyä. Siinä sitä onkin, työsarkaa.