Huomenna se alkaa! Kaipaan opettajan työstä eniten oppilaita, oppilaita, oppilaita! Hallinnosta oppilaiden pariin pääsee sillä lailla, että lähtee. Tahtokysymys siis. Niinpä päätin omaan työnkuvaani sijoittaa oppilaiden ja opettajien kanssa tehtävää opetussuunnitelman osallistamistyötä. Niinpä seuraavan kahden kuukauden aikana jalkaudun kouluille kahdesta kolmeen päivään viikossa harjoittelemaan monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnitteluprosessia oppilaiden ja opettajien kanssa. Voisihan tätä ops-työtä toki tehdä työpöytänsä ääressäkin, mutta jos vaihtoehto on tämä, kuka tahtoo? Tiukkaa ruohonjuuritason työtä luvassa siis, jee!

Aloin miettiä asiaa ja tulin siihen tulokseen, että seuraavien kuukausien aikana harjoittelen oppilaiden osallistamista monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnitteluun yli 350 opettajan ja noin 4500 oppilaan kanssa. Lieköhän Suomessa ketään muuta opetushallinnon ammattilaista, joka lähtee tähän rumbaan? Koen olevani etuoikeutettu, että voin suunnitella työhöni tällaisia elementtejä. 

Olisiko muutakin työtä? No varmasti olisi. Olisiko jokin tärkeämpää? Enpä usko. Kouluille jalkautuminen antaa minulle mahdollisuuden keskustella paitsi opetussuunnitelmasta, tutustua jokaisen koulumme toimintakulttuuriin, antaa siihen näkemystä ja vinkkejä, mutta myös kuulla opettajien ja oppilaiden huolia ja murheita, toiveita ja ilon aiheita. Tämän kierroksen jälkeen tunnen kouluni ja sen henkilöstön taas hieman paremmin. Ja voin tehdä omaa työtäni hieman paremmin.

Olenhan muistanut siis elvistellä, että teen maailman parasta työtä? Siitä, mitä siellä kouluissa tehdään ja mitä siitä sitten seuraa, kirjoittelen tulevina päivinä! OPS-työ on päässyt vauhtiin monessa paikassa! Tsemppiä pajoihin teille muillekin!