Ilokseni jaan teille opettajakaverini kommentin, jonka hän jätti jakamaani linkkiin tästä blogista:

Aikaisemmin sana "OPS-uudistus" sai aikaan vilunväreitä ja tuskanhikeä... Blogisi inspiroivien ja järkeenkäypien kirjoitusten ansiosta huomaankin seuraavani tilannetta suurella mielenkiinnolla ja -etten jopa sanoisi- innostuneena! Jeih, kiitos Kantri, oot huippu!  

Niin, sitähän se saattaa olla, vilunväreitä ja tuskanhikeä. Olen monessa paikassa asiasta jutellessani kuullut, että "me aloitetaan sitten ensi vuonna". Monelle kollegalleni tai henkilöille, joiden ops-uudistusta oletetaan vievän kunnissa, prosessi on möykky tulevaisuudessa. Minä olen halunnut, tavoilleni uskollisena, mallintaa sitä.

Tuntuu siltä, että monessa kunnassa OPS-prosessi on jossain tulevaisuudessa sarja asioita. Vähän niin kuin juna. Josta yksittäiseen toimijaan liittyy vaunu sieltä, toinen täältä. Siis opettajalle jotkut asiat, oppilaiden osallistamista toiset jne. Mutta tuottaako tämä jo aiemmin mainitsemaani prosessiomistajuutta? Kenelle tuo juna on tärkeä?

Itse ajattelen asiaa vähän niin kuin kerrostalona. Asioissa on tasoja, ja jokaisella tasolla menee oma prosessinsa. Ylätasolla mennään valtakunnallisesti, sitten on eri tasoja seudullisesti, kuntakohtaisesti, koulukohtaisesti, oppilaan kokemana, verkostoille jne. Mutta miten voimme aktivoida jokaisen tason? Miten saamme lamput syttymään joka kerroksen joka ikkunassa? Miten teemme asiat niin, että jokainen voi olla ja kokea olevansa osa, tärkeä osa, tätä prosessia? Kas, siinäpä työnsarkaa!

Mainitsin jo aiemmin kuntani OPS-prosessikuvauksesta Opetushallituksen sivuilla. Siinä eri tasojen moduulit seuraavat loogisesti toisiaan. Jokaisella tasolla on oma jatkumonsa, joka saa, ja joiden pitää elää omaa elämäänsä. Palaan myöhemmin siihen, mitä ne ovat. Tällä hetkellä olemme Ylöjärvellä suunnitelleet tulevaa sisältöä kevään 2015 vesoihin saakka. Ja raakaversiota noin vuoteen 2017-18. Me olemme sitä mieltä, että prosessia voidaan suunnitella, vaikka vasta suuntaviivoja on tiedossa.

Ylöjärven kerrostalo rakentuu suurin piirtein näin:

Ajattelen prosessia kronologisena jatkumona. Itse asiassa tarvittava työ eri tasoilla on hyvinkin jäsentyneenä prosessiini kiinnitettynä. Aikajanani riittää tästä syksystä noin vuoteen 2018. Sinne saakka on kohtuu systemaattista toimintaa kunnan tasolla mietittynä.

Ylinpänä tasona on tietysti valtakunnallinen taso, jota OPH hallinnoi. Siellä harkiten valitut ammattilaiset käyvät aktiivista keskustelua pitkäjänteisesti, pitkän ajan kuluessa. Viisaita ovat. Ja haluavat uudistaakin. Toivottavasti uskaltavatkin. Sieltä se tulee. Pohja koko toiminnalle. Normitettu opetussuunnitelma. Ja kuulemma vähän katekismus -osaakin (pakko kirjoittaa väliviivalla, että sanan voi lukea!). En uskalla vielä asettaa suuria toiveita sähköisestä rakenteistetusta OPSista, jota on luvattu, mutta uskon, että sekin tulee. Jonkinlaisena karvalakkimallina ainakin.

Seututaso ohjaa meillä Pirkanmaalla. Kuntiemme johto on sitoutunut yhteiseen opetussuunnitelmaan. Pyrimme yhteiseen tuntijakoonkin. Ainakin sen pohjaan. Koen, että se olisi tässä maakunnassa olennaista, kun porukka ramppaa kunnasta toiseen kuin Stockan ovissa. Mutta seututaso on meillä hyvässä hanskassa. Seudullinen ohjausryhmä, johon kuulun itsekin, on kokoontunut säännöllisesti jo vuoden. Olemme kasvaneet varsin samanmielisiksi. Kertooko se siitä, että olemme oivaltaneet,  mistä tässä on kysymys. Ehkä niin. Mutta minä näen tällä tasolla meidän työmme pohjan. Ei ole mitään järkeä kirjoittaa samaa tekstiä moneen kertaan. Riittää, että seudullisella tasolla tarkennetaan valtakunnallisia tavoitteita. Seuraavalla tasolla voidaan sitten jo keskittyä toimintakulttuuriin ja aitoon sisäistämiseen.

Seuraavana minun päässäni menevät Ylöjärven OPS-ammattilaiset. Tuo harkiten koottu, taitava porukka. Sen tehtävä on työstää kunnallista prosessia ja toimia asenneagentteina muutoksessa. Vetää hommaa oikeille raiteilleen ja luoda keskustelua. Työrukkanen, sano.

Kuntatasolla olen jakanut koulumme toiminnallisesti tai rakenteellisesti samankaltaisiin ns. vesopareihin. Tarkoituksena on laajentaa näköpiiriä omasta koulusta, luoda mahdollisuuksia aidolle dialogille ja pitää homma riittävän kasassa. En usko massaluentoihin aidon muutoksen tavoittelussa. Vesopareillamme on siis joko toimintakulttuurin tai koulumuodon samankaltaisuutta. Tarkoitus on auditoida, benchmarkata, arvioida, löytää, ihmetellä, kummastella. Varastaa parhaat ideat ja parantaa niitä. Eli PARASTAA.

Vesoparit työstävät paitsi vesojen teemoja, työstävät myös välitehtäviä, joiden avulla, vesojen väleissä, on tarkoitus työstää aitoa muutosta ja parannusta toimintakulttuureissa. Yhdessä ja erikseen. Ihan miten vain. Eniten yleensä oppii toiselta. Kaksi päätä on enemmän kuin yksi.

Oppilaskunta. Aika olennainen joukko saada mukaan. Meillä lähdetään liikkeelle oppilaskuntien kilpailusta. Sen jälkeen haastetaan oppilaskunta keskusteluun sähköisellä alustalla. Ja mitä sitten, se selviää lähiaikoina.

Ketä muita olisi syytä osallistaa: olemme suunnitelleet huoltajille mahdollisuuksia osallistua prosessiin. Seuraavana lähtee kyselyjä seuroille ja järjestöille. Yrittäjät otetaan mukaan miettimään tulevaisuuden osaamistarpeita Ylöjärvellä. Sepä se. Muistatteko? Se PROSESSIOSALLISUUS! Se on tässä minusta se olennaisen tärkeä sana. Luoda mahdollisuuksia kokea osallisuutta tässä prosessissa. Se on meidän tehtävämme.

Minä uskon todellisen muutoksen mahdollisuuteen. Jossain saattaa käydä niin, että koulu alkaa syksyllä 2016, eikä mikään ole muuttunut. Mutta minä uskon, että Ylöjärvellä on muuttunut. Ja hyvään suuntaan. Meillä luodaan tulevaisuuden tekijöitä ja osaajia. Luodaanko teilläkin?