Useassa sosiaalisen median ryhmässä kuhistaan Valtioneuvoston asetuksen tuntijaon ehkä suurimmasta muutoksesta, ruotsin kielipolun varhaistamisesta kuudennelle luokalle. Henkilökohtaisesti en liene tavannut ketään, joka varsinaisesti kannattaisi tätä uudistusta, mutta olen toki yrittänyt myös ymmärtää tätä ratkaisua.

Ruotsin kielen opetuksessa lienee aina keskusteltu sekä PAKKOruotsista että ylipäätään oppilaiden motivaatiosta ruotsin kielen opiskeluun. Kieliä paljon lukeneena opiskelijana olen joskus miettinytkin, miksei puhuta pakkokuviksesta tai pakkoyllistä - siitäkin huolimatta, että oma ruotsin opettajani tappoi intoni tähän kieleen lukiossa varsin totaalisesti. Olen tavannut useita loistavia kielten opettajia, nimen omaan ruotsin opettajia, joiden mielestä ruotsin kielen opettamisen kannalta paras ratkaisu olisi muuttaa se valinnaiseksi. Uskon myös siihen, että kielen opettamisen pedagogiikka on muuttunut yläkoulussakin merkittävästi ajasta Hasse och Het Potatis, siitä on tullut varmasti vuorovaikutuksellisempaa, kulttuuritietoisempaa ja innostavampaa.

Pikkumuistutus--- https://www.youtube.com/watch?v=Q8hkIGfqDDM

Kovasti keskustelua on herättänyt se, kuka on kelpoinen opettamaan ruotsia alakoulussa. Lain mukaan kelpoisia ovat ruotsinkielen opettajat, mutta myös luokanopettajat. Kelpoisuuskysymyksessä puhutaan useastakin asiasta.

Kieltenopettajat perustelevat vaadettaan sille, että kieltä pitäisi opettaa kielenopettajan sillä, että vain kielen opettajalla on riittävästi pedagogista osaamista kielenopettamiseen. Osa totta tässäkin. Samoin siinä, että ruotsin kielen opettaja osaa varmasti enemmän kohdemaan kulttuurista kuin pääosa luokanopettajista. Yksi peruste aineenopettajan käyttöön monissa kunnissa lienee myös työtilanne: Kun ruotsi siirtyy alakouluun, täyttyykö lehtorien opetusvelvollisuus pelkästään yläkoulusta?

Luokanopettaja on kuitenkin kelpoinen opettamaan jokaista ainetta alakoulussa. Hänellä on varmasti paljon sellaista osaamista juuri alakouluikäisten kanssa, jota aineenopettajalla ei ole. Hänellä on myös oppilaantuntemusta, hänellä voi olla myös joustonvaraa lukujärjestyksessä, ts. tuntien paikkaa voi siirtää, jos niitä jää liikaa vaikkapa juhlien tai tapahtumien alle. Ja saattaapa hän olla erityisen kiinnostunut ruotsin kielestä muutoinkin. Ja opettavathan luokanopettajat englantiakin. Miksi ruotsi olisi siis poikkeus?

Molemmilla kannoilla on myös vastustajia. Usein kuulee, että luokanopettajien haluttaisiin opettavan aine siksi, että aineenopettaja on paljon kalliimpi. Höpö höpö. Kukaan rehtori tai opetusalajohtaja ei tee tällaista päätöstä niiden muutamien eurojen vuoksi, jotka tässä ovat kiinni. Sen sijaan syynä saattavat olla kulkukorvaukset, jotka kenties tuplaavat tunnin hinnan ja kulkeminen, joka haastaa lukujärjestystä merkittävästi. Ja osaako aineenopettaja toimia alakoululaisten kanssa oikealla toimintakulttuurin tavalla, vaikka oma aine onkin loistavasti hanskassa? Tyypistä riippuen vastaus voi olla kumpi tahansa.

On ihan varmasti totta, ettei luokanopettajilla ole yleensä sitä pedagogista aineenhallintaa ruotsin kielestä, jota aineenopettajalla on. Se ei tarkoita sitä, etteikö hän silti voisi opettaa kieltä hyvin ja innostavasti. Meillä joissakin tapauksissa opettajat ovat innostuneet asiasta niin paljon, että ovat lähteneet lukemaan kaksoispätevyyttä, jotta voivat jatkossa opettaa ruotsia (vaikkei sitä toisaalta tarvittaisikaan). Lienen joskus kertonutkin, miten eräät aineenopettajat suhtautuvat kaksoispätevyyteen, joka on hankittu luokanopettajuudesta käsin. En palaa siihen nyt. Mutta ihailen näitä opettajia, jotka tähän lähtevät: Työn ohessa kova työ pätevöityä opetettavaan aineeseen. Hienoa.

Omassa kaupungissani tämä ei ole ongelma. Olemme tehneet systemaattista henkilöstösuunnittelua rehtorien kanssa tässä asiassa siitä lähtien, kun tuntijako Valtioneuvostosta asetettiin. Ratkaisut ovat moninaisia: Yhtenäiskouluissa helppoja saman rakennuksen vuoksi, isoissa alakouluissa omia kieltenopettajia ja pienemmissä alakouluissa tilanne ratkaistaan joko kaksoispätevyydellä tai kiertävällä opettajalla. Ja silti olisin valmis myös siihen ratkaisuun, että ainetta voisi opettaa myös ihan tavallinen luokanopettaja, jolla olisi aineeseen kykyä ja halukkuutta.

Olipa opetusjärjestely sitten luokanopettaja, aineenopettaja tai kaksoispätevä opettaja, kielipolun varhentumisessa olennaisin asia lienee kuitenkin jokin ihan muu. Ruotsin kielen aloittamista varhennettiin käsittääkseni mm. siksi, että kenties "vastustus" tms. ruotsin opetukseen olisi alakoulun puolella vähäisempää. Miksi se olisi, teini-ikä tuntuu alkavan nykyisin aiemmin ja aiemmin? Pitäisikö tätä vastustusta "hoitaa" jotenkin ihan muuten? Mutta olisiko siinä kuitenkin kysymys siitä pedagogiikasta? Olisiko alakoulun lähtökohta leikkisämpi, toiminnallisempi, kiinnostavampi? Enkä tässä nyt todellakaan tarkoita sitä, etteikö yläkoulun opettajien tunnit olisi monipuolisia. Itse asiassa haastattelin ruotsin opettajan virkaan pari vuotta sitten sellaista nuorta kielenopettajaa, joka sai minut haastattelunsa aikana innostumaan ruotsin opiskelusta. Minun oli kesken kaiken sanottava, että minäkin haluaisin sinun tunnillesi. Oli upeaa saada sellainen ihminen kuntaamme töihin!

Tässä viime viikolla luin (ja osallistuin) yhteen keskusteluun, jossa joku totesi, että 6. luokalla pitää lukea kaksi nykyistä 7. luokan kurssia, eikä se voi olla vain hassun hauskaa alakoulun leikkimistä ja laulamista. Siinä oli lähtökohtaisesti jo kaksi asiaa väärässä: Ensinnäkään yläkoulu ei ole kurssimuotoinen, vaikka niin kuulee puhuttavan. Ja siirrettäessä kielipolun painotus tältä osin alakoulun puolelle, ei siirretty samoja kursseja: Ruotsin opiskelu 6. luokalla alkaa uuden opetussuunnitelman tavoitteiden ja sisältöjen perusteella, jotka ovat poikkeavia nykyisestä 7. luokan opetussuunnitelmasta. Lisäksi niissä vaikuttavat 3.-6. luokan laaja-alaisen osaamisen sisällöt ja työtavat. Lähtökohta on siis todella toinen. Ja lisäksi. Kyllä luokanopettajatkin opettavat ihan tosissaan. Vääntävät rautalangasta. Eivät vain leiki ja laula, vaikka moni niin luuleekin.

Ruotsin kielipolun varhentuminen uhkaa merkittävästi myös A2-kielen valintaa 4. luokalla. Jää nähtäväksi, miten valinnaisen kielen oppilasmäärille käy, kun seuraava kieli alkaa jo 6. luokalla. Toisaalta kunnilla olisi tässä mahdollisuus parantaa ruotsin kielen osaamista tarjoamalla sitä vahvasti jo A2-kielenä: Se olisi kunnalle edullinen vaihtoehto ja ruotsin osaaminen vahvistuisi siitä kiinnostuneilla oppilailla. Toisaalta tällainen painotus saattaisi vähentää monipuolista kielitarjontaa, eli puolensa tässäkin.

Oma osansa tässä on vielä kustantajillakin. Siirretäänkö 7. luokan kirjojen sisällöt vain 6. luokalle, vai muuttuuko tältä osin oppimateriaalikin? Syytä olisi.

Tuntimäärillä kikkailu tulee aiheuttamaan monenlaisia variaatioita ruotsin kielen osaamisessa. Helsinki lisäsi 2 vuosiviikkotuntia ruotsin kieleen, joku saattaa tehdä ns. 0-ratkaisun, jossa ruotsia ei jollain vuosiluokalla opeteta lainkaan. Tarjoaako joku ruotsia valinnaispaketissaan, esim. ns. "lukiokurssina"? Sekin on mahdollista.

Ehkä tämä uudistus on kuitenkin askel vapaavalintaiseen ruotsiin. Toivottavasti kuitenkin toiminnalliseen, innostavaan ja uudenlaiseen kielenopiskeluun.