Kuluvat päivät olen istunut KuntaKesu –koulutuksessa Kuopiossa. Ensimmäinen päivä oli rakennettu mukavasti ja keskustelevasti pelillisyyden ja uuden opetussuunnitelman ympärille, Opetushallituksen Jorma Kauppisen - minun entisen rehtorini- sekä Tampereen yliopiston pelitutkija Janne Paavilaisen vuoropuheluksi. Ja pelillisyys, Tehän jo tiedättekin, että tämä on minun mielestäni sitä uudenlaista mahdollisuutta.
Janne esitti kolme teesiä.
1. Tulevaisuudessa pelillisyys ja leikillisyys tulevat voimistumaan entisestään suomalaisten arjessa.
Tämä ei varmaan yllätä meistä ketään, erilaiset kannettavat laitteet ovat mukana jo aika pienten lasten ja toisessa päässä eläkeläisten elämässä.
2. Pelit ja leikki ovat tehokkaita välineitä opetuksen tukena.
Janne muistutti, että pelien suurinta antia on, että saa erehtyä ja saa kokeilla uudelleen! Sehän lienee suomalaisen organisaation suuri ongelma: Jotain kokeillaan, mutta kun se ei onnistu heti, niin tätä ajatusta ei kehitetä eteenpäin, vaan se on sitten siinä. Annetaan olla. Tätä olen kovasti miettinyt vesopeliämme ajatellessa. Jotkut opettajat ovat miettineet, onko elämästä pelaaminen oikein? Minä taas uskon, että tätä työskentelytapa on antanut meille mahdollisuuden keskustella opettajuuden vaikeistakin asioista.
3. Leikillisyys ja pelillisyys lähtee avoimesta, uteliaasta asenteesta – ei valmiista tuotteesta tai palvelusta. Pelillisyyttäja leikillisyyttä eivät ole vain tekniset vempaimet, vaan tätä voidaan löytää mistä tahansa päivittäisestä toiminnasta. Tässähän se mahdollisuus juuri olisi!
Vuoropuhelun toinen osapuoli, Opetushallituksen yleissivistävän koulutuksen johtaja Jorma Kauppinen taas esitti mm. seuraavia väitteitä:
1. Teknologia ja media kehittyy kiihtyvällä vauhdilla: Miten koulu vastaa tähän haasteeseen?
Osaammeko hyödyntää käytettävissä olevaa teknologiaa oppimisessa? Mitkä ovat niitä taitoja, joita meidän tulisi osata opettaa tulevaa työelämää ja yhteiskuntaa varten? Tuntuipa hyvältä huomata, että lähtökohtamme OPS-työhön on juuri se oivallinen!
2. Luku- ja kirjoitustaidon käsite on muuttunut: Tarvitaan laaja-alaisia luku- ja kirjoitustaitoja, joihin sisältyy entistä vahvemmin myös kuvalukutaito.
Tiedon luonne on muuttunut. Teknologia tuo tiedon ulottuvillemme.Ympärillämme on valtava määrä tietoa, se on kompleksista ja visuaalista. Tieto syntyy verkostoissa ja se on monimuotoista, epävarmaa, ja ristiriitaista, sekä nopeasti ja dynaamisesti muuntuvaa. Tämä vaatii meiltä kompetenssivalmiutta eli tietoa, valmiutta ja asenteita käyttää näitä oikealla tavalla oikeissa tilanteissa.
3. Lasten ja nuorten kasvuympäristöt ovat muuttuneet. Miten koulumme vastaa näihin haasteisiin?
Kasvuympäristön muutos pakottaa kouluja ja päiväkoteja vahvempaan kasvatus- ja hoivavastuuseen lapsista. Hetkinen, entäs vanhempien vastuu? Tässä ollaan herkällä rajapinnalla!
Näistä teeseistä päästiin vuoropuheluun, jota ryhmämme opetuksen ammattilaiset höystivät kommenteilla, ajatuksilla, kysymyksillä ja käytännön esimerkeillä. Mutta mikä siis on tämän läpikäymämme muutoksen merkitys? Miksi opetussuunnitelmatyö on niin merkittävää juuri nyt?
Opetussuunitelman uudistaminen tarjoaa yhteisen viitekehyksen, ajan ja rakenteet ympäröivän maailman muutoksen pohdintaan sekä koulun ja opetuksen kehittämiseen. Koulutus sekä rakentaa tulevaisuutta, että vastaa tulevaisuuden haasteisiin. Muutosprosessissa tarvitaan johtajuutta, mutta tällä johtajuudella pääsemme uudenlaisiin yhteisiin keskusteluihin ja kannustamme uudenlaisiin ajatusprosesseihin. Uudenlaiseen koulujen toimintakulttuuriin.
Kaiken kaikkiaan päivän kokonaisuus oli ilahduttava: Kaksi viisasta ja asiansa tuntevaa miestä keskenään dialogissa – haastamassa toinen toistaan vuoropuheluun, haastamassa toista astumaan omalle epämukavuusalueella. And that´s where the magic happens! Yhden Jorma Kauppisen teesin nappasin vielä puheesta meille opetusalan johtajille: Pitää innostaa, pitää mahdollistaa, ei saa estää!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.