Tämä blogaus ei tule helpolla. Aloitin jo kahdesti aiemmin, mutten päässyt loppuun. Haluaisin kertoa teille, millaisia ajatuksia herätti ensimmäinen päivä Sitran #uusikoulutus -foorumin osallistujana. Mutta mitkä tahansa sanat valitsenkin, ne tuntuvat laimeilta.
Jospa en siis yritäkään kertoa mitään, vaan kysyä jotain. Kysyä jotain, mitä foorumin ensimmäinen päivä sai minut ajattelemaan. Ja muistattehan nyt, ettei näihin ole oikeita vastauksia. Eikä vääriäkään. Mutta jos vastaatte, niin vastatkaa "Ei, vaan..." -vastausten sijasta "Joo ja sitten vielä..." -vastauksilla.
Jaa. Rajaanpa vielä hieman. Kun katson asiaa tältä opetuspäällikön palliltani, katson nyt yleissivistävää koulutusta ja ennen kaikkea peruskoulua. Laajennetaan ajattelua vasta sitten myöhemmin.
Mitä jos?
Mitä jos pistettäisiin koko peruskoulujärjestelmä uusiksi? Mitä jos aloitettaisiin se siitä, mitä ajattelemme tulevaisuuden sivistyksestä ja rakentaisimmekin koulujärjestelmän rakenteet uusiksi? Eikä toisinpäin, kuten viime vuodet olemme yrittäneet. Niin kuin ne on alkaneet miettiä joskus silloin 1960-luvulla. Johan se peruskoulu on nelikymppiseksi varttunut. Kai siinä jotain ikäkriisiä tulee eteen.
Mitä jos siinä koulussa opetettaisiin, ei kun, opetettaisiin opittaisiin ilmiöpohjaisesti? Mitä jos olisi projekteja ja kokonaisuuksia, asioita, ongelmia ja niiden ratkaisuja? Mitä jos lähtökohtana olisikin #flippedclassroom ? Että ei opettaja opettaisikaan ja oppilaat oppisi, vaan oppilaat tutkisivat monenlaisia lähteitä ja tulisivat kouluun, tai opetustilaan - mikä se sitten olisikaan - jakamaan ja syventämään ymmärrystään? Mitä jos ei olisikaan oppiaineita? Mitä jos arvioitaisiin oppilaan kehittymistä pitkin matkaa, ei vain suoriutumista yksittäisistä kokeista, tenteistä ja tehtävistä?
Ja jos niin, niin mitä jos?
Mitä jos uudistettaiiin opettajankoulutus? Mitä jos ei koulutettaisikaan aineen- ja luokanopettajia, vaan peruskoulun opettajia, jotka katsoisivat koulutusta monialaisesti ja laaja-alaisen osaamisen näkökulmasta? Mitä jos koulutuksen aikana olisi pidempiä työssäoppimisen jaksoja kentällä? Ja kenties työelämässä koulujen ulkopuolella? Ja mitä jos nämä opiskelijat jakaisivat uusinta osaamista myös sinne kenttäkouluille? Ja mitä jos kaikilla opettajilla olisi pakollista koulutusta koko ajan, jatkuvasti ja helposti mahdollistettuna? Ja mitä jos uudistettaisiin opettajien virkaehtosopimus? Mitä jos ei enää laskettaisikaan opetusvelvollisuuden tunteja? Mitä jos ei enää valitettaisikaan ylimääräisestä työstä, vaan määriteltäisiin opettajan työ uudelleen? Ja mitä jos se ei enää olisikaan opettaja, vaan oppimisen mahdollistaja?
Ja kun siihen olisi päästy, niin mitä jos?
Mitä jos mietittäisiinkin uudelleen, miltä koulupäivä tuntuu lapsesta? Mitä jos mietittäisiin päivää oppimishetkineen, taukoineen, ravintoineen, ulkoiluineen ja harrastuksineen kokonaisena? Mitä jos ne resurssit, jotka menevät nyt koulukyydityksiin, kerhoihin, iltapäivätoimintaan ja moneen muuhun, käytettäisiinkin johonkin muuhun? Johonkin, joka olisi vähintään yhtä hyvää, mutta ehkä parempaa?
Mitä jos?
Mutta mitä jos #uusikoulutus -foorumin aikana löytäisimmekin ajatuksen siihen, miten voisimme uusintaa, uudistaa, rakentaa uudelleen järjestelmämme? Uudistaa sen radikaalisti, nopeasti, mutta pitkäjänteisesti? Ja kenties vielä olemassa olevilla resursseilla? Jostakin vanhasta pitäisi toki luopua. Mutta mitä jos jotain parempaa saataisiin tilalle?
Ai niin. #uusikoulutus -foorumilla on myös sparrausryhmä. Tästä ja tästä voit käydä katsomassa, mitä tavoitteita he työllemme asettivat. Mitä jos pystymmekin vastaamaan heidän haasteeseensa?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.