Tuolla hallinnassa odottaa puolenkymmentä jutun raakiletta, jota en saa kirjoitettua valmiiksi. Että joku sensuuri se on minullakin, vaikkei aina uskoisi.Välillä lähtee lapasesta vähän höllempikin juttu. Mutta niitä en jaksa viimeistellä, eli tässäpä tätä, mitä mietin just nyt. Vähän eri roolissa.
Tein tänään etänä töitä, koska olen viime päivinä yskinyt keuhkojani pihalle. En normaalisti ole kuulemassa niitä keskusteluja, joita tokaluokkalaiseni iltapäivällä kavereidensa kanssa käy. Tänään kaveri soitti ovikelloa heti yhden jälkeen, poika itse oli tullut jo kahdentoista perästä.
"Mun pitää tehdä eka läksyt", toinen poika sanoi. "Joo, meidän äiti on ostanut meille ihan huippukyniä, joilla voi tehdä läksyjä!" omani hihkui. (Tigerin lyijärisetti, toim. huom.) Puutuin puheeseen yläkerrasta: "Tekisitkö M sinäkin läksysi samalla?" "Ei mulla ole nyt niihin aikaa", poikani kommentoi. Jep, jep. Tosin myöhemmin tajusin, että kolmen tunnin päivässä oli ollut tunti liikkaa ja toinen kässää. Ehkä niitä läksyjä ei nohevalla pojalla niin kamalan paljon ollutkaan.
Minä en ole koskaan ollut kovin hyvä tekemään läksyjä. Viime tingassa, hädissään, koulun vessassa tai laiskanläksyssä. En ole tästä mitenkään ylpeä, mutta en oikein koskaan saanut niistä mitään irti. Minä osasin jo. Opena, hmm... Minun piti oikein keskittyä, kun vanhemmat vaativat läksyjä joka päivä ja joka aineesta. Toki oli yhteisesti sovittuja toimintatapoja: matikan kotinurkka, jota ei saanut tehdä koulussa, vasta kotona. Että kotonakin huomaisi, että opinko minä nyt tämän. Ja perjantaina ei saanut antaa läksyjä. Mutta jos viikon toinen enkku oli perjantaina, niin kyllä se vähän rajoitti kielenopiskelua, jos läksyä ei tullut. Ja viikonlopuksi, juuri silloin, kun kenties olisi ollut aikaa yhdessä katsoakin niitä läksyjä. Urakkatyöskentelystä minä tykkäsin. Sekä opena että oppilaana. Mutta ei se kaikille sovi sekään. No joo. Miksi minä nyt tästä.
Koulu on alkanut. Facessa yksi tuttu äiti päivitteli, että ekaluokkalaiselle oli kieltäydytty antamasta vaikeampia tehtäviä. Alakoulun aarreaitassa joku pohdiskeli, mitä tehdä, kun oli lähtenyt matematiikan opetukseen sillä ajatuksella, että oppilaat saavat edetä omassa tahdissaan. Joku oli kysynyt, saako kirjan tehdä toisena viikonloppuna valmiiksi. Argh. Mitä nyt neuvoksi? Varsinkin matikka on minusta usein ollut surullista katsottavaa: kun oppilas saa tehtävän valmiiksi, siitä palkitaan... tadaa! lisää samanlaisia tehtäviä. Ja kenties väritystehtäviä. Yök.
No. Olen puhunut tulevaisuuden koulusta lukemattomia kertoja. Mutta kuunnellessani tänään poikaani tajusin, että kertaakaan ei puheeseen ole tullut läksyt tulevaisuuden koulussa. Kotiläksyt. Koululäksyt? Urakat? Onko tulevaisuuden koulussa läksyjä? Jos on, niin millaisia? Kuka niitä tarkistelee? Miksi läksyjä tarvitaan? Onko tarpeellista antaa lapselle väritysläksyä? Entä lukuläksyt? Kun koulusta tulee enemmän tiedon lähteelle johdattelua, mitä tapahtuu reaaliaineiden lukuläksyille?
Nyt olen jo oppinut, ettei tämä foorumi oikein kannusta keskusteluun. Heitänpä tämän keskustelun siis myös Alakoulun aarreaittaan. Mutta ilolla näkisin niitä kommentteja myös täällä. Mutta sekin riittää, että ajattelet asiaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.