Joulun aika nostaa monella lailla koulua keskusteluun ihan väistämättäkin: Miten kullakin on koulujen työ- ja loma-ajat järjestetty, miten pitkä loma saadaan järjestettyä, etteivät lapset ole yksin kotona? Muistaako perheen kalenterikalle jokaisen pikkujoulun, joita luokissa, kerhoissa ja harrastuksissa järjestetään? Kuka menee toisen lapsen juhlaan, kun toiselle on buukattu samaan aikaan joku toinen meno? Ainakin meidän perheessä tämä vaatii jos jonkinmoista aikatauluttamista, joka ilta on jotain touhua.
Opettajien keskuudessa kiirepuhe on myös tuttua: Todistukset pitää kirjoittaa, luokassa pitää askarrella. Miten omat tuskartelu-paskartelut eivät koskaan näytä siltä, kuin ne Pinterestissä tai Facebookissa toisen tekemänä näyttivät? (Kiitos ikuisesti tuosta termistä, kokenut Topi-kollega entisessä koulussani - koulun elämä on Toivoa täynnä!) Ja sitten ne juhlaharjoitukset: Vasta selvittiin itsenäisyyspäivästä ja taas pitäisi järjestää yhteislauluharjoituksia, kenraaleja ja kenraalin kenraaleja.
Omien lasteni eri vuosien tonttukavalkadi kokoontuu aina täydentyen radion päällä...
Monelle meistä joulun loma alkaa koulun joulujuhlasta. Juhlavaatteisiin pukeutuneet muksut, jotka ovat monta viikkoa jo kotona hyräilleet juhlalauluja tai harjoitelleet vuorosanoja. Juhlapukuun puettu koulu, hulinaa ja innostunutta meininkiä. Harva koulumaailman ulkopuolinen oikeasti ymmärtää, miten paljon työtä juhlan järjestämiseen liittyy. Salin koristelut eivät synny itsestään, maijaperniinat ja jaakkoludvigit eivät suvereenisti harjoittelematta seiso rivissä lausuen joulurunoa. Koululla ei ole erikseen puvustovastaavaa, joka pesisi ja silittäisi puvut, vaan kyllä ne tonttuasut yleensä löydetään juuri siitä laatikosta rumpattuna, johon ne edellisenä vuonna jätettiin (kun kaikki kirmasivat joululomille, eikä kukaan hoksannut, että ne äänentoistot pitää purkaa, koristeet irrotella ja tuolit kantaa paikoilleen).
Lapseni uuden uutukaisessa koulussa valmistauduttiin koulun historian ensimmäiseen juhlaan.Kuva kauniista Tori-lavasta olikin tuolla yllä jo. Juhlassa oli samaan settiin saatu upotettua Kalevalan perinteet ja kristillinen joulu, muistettiinpa yhteislauluissa Sibeliuksen juhlavuotta ja rehtorin puheessa Lönnrotiakin. Vaikka henkilökohtaisesti kannatankin yhteistä katsomusainetta, kuuluvat myös kristilliset elementit mielestäni koulun juhliin. Koulun juhlilla on tärkeä rooli traditioiden siirtäjinä.
Kaiken kaikkiaan toivoisin opettajille vähän armoa: Se joulu tulee kyllä, vaikket askartelisikaan jokaiselle oppilaalle joulukorttia, vaikka todistuspaperi annettaisiinkin ihan vain tyhjässä kirjekuoressa. Käytä aikasi joulun alla mieluummin vaikka siihen, että ajattelet jokaista oppilastasi ja muistat, mitä hän on oppinut tänä syksynä. Jos ehdit kertomaankin sen hänelle henkilökohtaisesti, vielä hienompi juttu. Ja ota vastaan hyasintit ja suklaakonvehdit vailla huonoa omaatuntoa siitä, onko tämä nyt virkamiehen lahjontaa. Ope on muistamisensa ansainnut, eikä teistä kukaan ole niitä vaatimassa tai ne oikeasti mihinkään oppilaan arviointiin tai kohtelemiseen vaikuta.
Meidän perheen joulussa mukana on jokaisena vuonna kolme oppilaan antamaa lahjaa: Kaksi lasienkeliä ja kulkusista koottu kranssi. En edes muista kaikista näistä lahjoista, keneltä oppilaalta olen ne saanut, mutta jollain tavalla ne kuvastavat jokaista itse maalattua kuppia ja konvehtirasiaa, jonka olen saanut vuosien varrella. Ja sitä kiitollisuutta, että olen saanut tehdä töitä niiden hienojen lasten kanssa. Olen kiitollinen jokaisesta oppilaasta, jotkut muistan paremmin, milloin hyvästä ja milloin haastavammista ajoista.
Itse päätin syksyn työrupeaman eilen. Sain torstaina taitavien Pätkän ja Tarjan kanssa (Tuulan merkittävästi avustaen) käytyä opsin yleisen osan vielä kerran läpi. Perjantain pyhitin sille, että soitin jokaiselle rehtorilleni. Yritin kertoa kullekin, miten kiitollinen olen heidän työstään, mitä erityisen hyvää kukin on tänä vuonna tehnyt. Kaipa he ovat nyt niitä, joista olen niin iloinen, kiitollinen ja ylpeä, kuten opettaja-aikanani olin oppilaistani.
Tänä vuonna olen yrittänyt painottaa sitä, että tehdään hyvä näkyväksi. Olen kovin iloinen siitä hyvästä, jota kouluissamme ja luokissamme tehdään lasten hyväksi.
Ihanaa rauhoittumisen aikaa Teille kaikille lukijoilleni.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.