Olen moneen kertaan sanonut, että ammatillisesti Sitran Uusi koulutus -foorumiin pääsy saattoi olla hienointa, mitä minulle oli koskaan tapahtunut. Ei vain sen vuoksi, miten tärkeällä asialla olimme, vaan myös niiden verkostojen ja sen, mitä niistä sitten syntyi. Huomaamme nyt varmaan viikoittain, että teemme työtä jonkun foorumissa tapaamamme asiantuntijan kanssa. Ja mitä kaikkea huikeaa niistä syntyy! Ja yleensä - koulutuksen hyväksi!

Niin ensi viikollakin. Kaikki alkoi kun. No, te tiedätte, että minulle euforiaa tuottaa opettajien täydennyskoulutusmallien mahdollistaminen. Jatkuva kehittyminen, yksilönä ja yhteisönä, potentiaalin hyödyntäminen, mahdollisuuksien tunnistaminen. Ja sitten. Toinen samanlainen, Silanderin Tiina, Jyväskylän Yliopiston Opettajankoulutuslaitoksen johtaja, jolle samanlaista sydämentykytystä luo opekoulutus. Että laittakaapa meidät samaan tankkiin hetkeksi, sekoittakaa, ja katsokaa, mitä syntyy! No, ensi viikolla se nähdään! Tosin cocktailiin lisättiin vielä meidän molempien taitavia alaisia.

Keksimme tämän jo keväällä. Että mitä, jos opettajaopiskelijat aidosti saisivat harjoittelussaan ottaa vastuuta ryhmästään. Ettei harjoittelu olisi vain pikkuasioiden kyttäilyä, vaan sitä oikeaa opettajan elämää, johon opeopiskelijat astuvat. No tulkaa meille kokeilemaan, sanoin. Etsin teille kyllä koulun. Heitin ajatuksen kokeilukulttuurista kiinnostuneelle rehtorille, että lähdettekö mukaan? Ja lähtiväthän ne. Ja lopputuloksesta -vaikka tämä siis toteutetaan vasta ensi viikolla - on tulossa paljon huikeampi spektaakkeli, kuin ikinä uskoin.

Ensi viikolla yhden meidän koulun valloittaa 50-60 opeopiskelijaa. Koulun omat opettajat lähtevät kouluttautumaan lähialueelle. Koululle tulee valvovia opettajia, eikä tukea tarvitseviakaan lapsia ole unohdettu. Opeopiskelijat lähtevät toteuttamaan koulun kanssa mieletöntä monialaista kokemusta, jossa arjen taidot ovat ytimenä. Kerron tästä sisällöstä jossain ensi viikon blogauksestani. 

Toisena päivänä osa opettajista palaa observoimaan omia oppilaitaan työn touhussa ja osa menee vapauttamaan sivupisteen opettajat samaan koulutukseen. Ja seuraavana päivänä toisinpäin, jotta kaikki koulun opettajat pääsevät myös observoimaan upean toteutuksen.

Tähän kaikkeen liittyy valtava määrä käytännön järjestelyjä molemmissa päissä. Kyseessä on kuitenkin 5-sarjainen alakoulu. Opiskelijat ovat suunnitelleet ja aikatauluttaneet ihan uskomattoman hässäkän. Rehtorit ovat järjestäneet majoituksia, koulutuksia, illanviettoja ja kaikenlaista.Tarkoitus on oppia, meidän jokaisen: opiskelijan, opettajan, rehtorien, johtajien - ja tietysti lapsien. Opiskelijoille syntyy kolme täyttä harjoittelupäivää, koulu saa opettajilleen 80 täydennyskoulutuspäivää ilman sijaiskustannuksia, saamme testattua uusia malleja, luomme uusia verkostoja, opettajat pääsevät observoimaan omia oppilaitaan ja näemme taitavia nuoria opettajia, jotka saavat oivan kytkyn kaupunkimme suuntaan.

Mitä sitten tapahtui, jää vielä nähtäväksi. Mutta kyllä tässä ollaan jonkun uuden äärellä! Kirjoittelen tästä toteutuksesta lisää ensi viikolla. Ja mitä tästä syntyi, on #Koulutuskeskiviikko -aiheena 11.marraskuuta, pääsette seuraamaan koko hommaa nettistriimauksena!