Viime viikon erinomainen yhteistyöni Tarja Suhosen kanssa poiki nyt vierailijakirjoituksen blogiini ajatuksista, joita olemme Tarjan kanssa pyöritelleet. Tarja on Ylöjärven Kurun Yhtenäiskoulun äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, joka on ensimmäiseltä ammatiltaan myös luokanopettaja.
Tarja Suhonen: Tavoitteiden arviointi huomioi koko oppimisprosessin
Sain loistavan tilaisuuden perehtyä tulevaan perusopetuksen opetussuunnitelmaan, kun minut valittiin Tampereen kaupunkiseudun OPS-kustannustoimittajaksi. Parin kuukauden aikana kokosin jokaisen oppiaineen tavoitteet ja sisällöt samantyyliseen muotoon.
Perehtyessäni tarkemmin tavoitteisiin ja sisältöihin havaitsin melko pian, etten voi ajatella niitä irrallisena arvioinnista. Tavoitteet, sisällöt ja arviointi muodostavat sellaisen paketin, joiden ymmärtäminen kokonaisuutena on erittäin tärkeää opetuksen suunnittelunkin kannalta. Tällöin hahmottuu kokonaisuus, jolla on selkeä tavoitteellinen päämäärä. Tässä vaiheessa ollaankin jo lähellä uuden opetussuunnitelman arvioinnin ydintä: tavoitteiden arviointia. Tuon ymmärtäminen avaa opetussuunnitelman aivan uuteen valoon. Koska enää ei arvioida vain yksittäisiä sisältöjä, vaatii muutos erilaista ajattelua heti opetuksen suunnittelusta alkaen.
Koska koulua on välillä haukuttu pirstaleisen tiedon opettamispaikaksi, jossa puuhastellaan välillä liiankin paljon nippelitietojen parissa, tarjoaa tavoitteiden pohjalta toteutettava arviointi kouluun hallittua ja koko oppimisprosessin huomioimaa tavoitteellista toimintaa. Opetuksen suunnittelu onkin hyvä aloittaa tavoitteiden lukemisella ja yhdistää sen jälkeen tavoitteita järkeviksi oppimiskokonaisuuksista, joita opetuksessa toteutetaan. Tämän jälkeen kannattaa miettiä sisältöjä, joiden avulla tavoitteisiin päästään. Vasta sitten mietitään, miten luokasta löytyvät oppikirjat ja muut materiaalit sopivat tähän yhtälöön. Tällä tavoin varmistetaan, ettei kirja ole se, joka johtaa opettajan toimintaa, vaan opetussuunnitelman tavoitteet. Onkin hyvä muistaa, että mikään kirja ei ole tehty juuri oman kunnan tai seutukunnan opetussuunnitelman mukaan, joten se ei ole opetussuunnitelma. Kirja on opetuksen apuväline siinä missä mikä tahansa muukin oppimateriaali.
Esittelen yhden esimerkin 5. luokan historian oppimisjakson suunnittelusta ja arvioinnista. Aiheena on tutustua antiikin Kreikkaan. Kun opettaja alkaa suunnitella tätä oppimisjaksoa, hän valitsee ensin opetussuunnitelmasta opiskeltavan jakson tavoitteet ja tavoitteisiin kuuluvat sisällöt. Näiden perusteella opettaja päättää oppimisjakson pituuden. Myös itsearvioinnin kirjaaminen ja opettajan arvioinnin dokumentointi tulee miettiä jo etukäteen. Näissä voidaan käyttää esimerkiksi sähköisiä menetelmiä, jolloin säästyttäisiin monilta paperisilta arviointilomakkeilta.
Opettaja valitsee opetussuunnitelmasta jakson tavoitteiksi seuraavat:
- T1 (seutukunnallinen tavoitteemme: Oppilas oppii tutkimaan, ihmettelemään ja ottamaan selvää historian eri tapahtumista.),
- T2 (Oppilas osaa tunnistaa eri lähdetyyppejä ja ymmärtää, että historiallinen tieto perustuu lähteisiin ja niistä tehtyihin tulkintoihin.) ja
- T6 (Oppilas ymmärtää, että tapahtuneilla asioilla on syitä ja seurauksia. Oppilas osaa vastata kysymyksiin mitä tapahtui, miksi tapahtui ja mitä siitä seurasi.).
- Jokaiseen tavoitteeseen kuuluu sisällöistä S2 ja laaja-alainen osaaminen seuraavasti: T1 –> L1-L7; T2 –> L1, L2, L4, L5, L7; T6 –> L2, L4, L7.
Tavoitteiden valitsemisen jälkeen opettaja keskustelee tavoitteista oppilaiden kanssa, jotta oppilaat tietävät ne ja osaavat myöhemmin käyttää niitä itsearvioidessaan oppimistaan ja työskentelyään. Tämän jälkeen alkaa oppimisjakso, jonka opettaja toteuttaa valitsemallaan tavalla. Tässä tapauksessa opettaja on valinnut jaksoon erityisesti tutkivaa oppimistyyliä tukevia menetelmiä, joita toteutetaan pari- ja pienryhmätyöskentelynä. Koetta opettaja ei aio tästä jaksosta pitää, vaan hän havainnoi, kannustaa ja ohjaa oppilaitaan koko jakson ajan. Tärkeää onkin olla vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa.
Oppimisjakson jälkeen oppilas pohtii, miten hän on onnistunut jakson tavoitteissa. Tässä esittelen muutaman esimerkintavoitteiden perusteella avatuista kysymyksistä.
T1 Oppilas oppii tutkimaan, ihmettelemään ja ottamaan selvää historian eri tapahtumista. Miten oppilas on oppinut tutkimaan, ihmettelemään ja ottamaan selvää historian eri tapahtumista? Miten oppilas osoittaa tätä osaamistaan ja onko oppimisessa tapahtunut edistystä esim. jakson alkuun verrattuna?
T2 Oppilas osaa tunnistaa eri lähdetyyppejä ja ymmärtää, että historiallinen tieto perustuu lähteisiin ja niistä tehtyihin tulkintoihin. Miten oppilas on tunnistanut eri lähdetyyppejä ja miten hän osoittaa ymmärrystään historiallisen tiedon perustumiseen lähteisiin ja niistä tehtyihin tulkintoihin? Onko oppilas edistynyt näiden taitojen oppimisessa verrattuna esim. jakson alkuun?
T6 Oppilas ymmärtää, että tapahtuneilla asioilla on syitä ja seurauksia. Oppilas osaa vastata kysymyksiin mitä tapahtui, miksi tapahtui ja mitä siitä seurasi.Miten oppilas osoittaa ymmärtävänsä tapahtuneiden asioiden syyt ja seuraukset? Miten oppilas selviää kysymyksiin vastaamisessa (mitä, miksi ja mitä seurasi) ja miten hän osoittaa oppimisensa?
Olen käynyt puhumassa muutamissa kouluissa tavoitteiden mukaisesta arvioinnista ja kertonut edellä kuvatun kaltaisia esimerkkejä. Olen myös osallistunut arviointikeskusteluun internetin eri foorumeilla. Käymissäni keskusteluissa nousee toisinaan esiin vastustus tavoitteiden arviointiin. Päätään ovat nostaneet ne, jotka eivät haluaisi millään muuttaa opetustaan ja arviointiaan tavoitteiden mukaan tehtäväksi, vaan haluaisivat edelleen pitäytyä vain sisältöjen arvioinnissa. Toiset taas kertovat jo pitkään arvioineen vain tavoitteita, mutta ovatko nämä tavoitteet kenties hieman erilaisia kuin uudessa opetussuunnitelmassa?
Miettikääpä esimerkiksi tilannetta uuden lukuvuoden alkaessa kun opettaja ottaa oppikirjan käteen ja alkaa edetä sitä alusta loppuun. Mitkä ovat silloin oppimisen tavoitteet ja miten ne on muodostettu? Onko tavoitteita kerrottu oppilaille? Tietävätkö oppilaat heti oppimisjakson alussa, mitä heidän tulisioppia? Perustuuko tällöin arviointi tavoitteisiin vai vain opetettujen sisältöjen arviointiin? Onko oppiminen tällöin ajateltu olevan kokonaisuus, jossa esimerkiksi pienin välitavoittein mennään kohti päämäärää, vuosiluokan tavoitetta? Vai nousevatko opetuksen tavoitteet esiin vasta silloin kun opettaja toteaa ennen lukuvuoden loppua, että ollaan tavoitteesta jäljessä, koska kirjasta on vielä paljon asioita käymättä? Tavoitehan tuo kirjan loppuun käyminen jollekin voi olla, mutta uudessa opetussuunnitelmassa tavoitteiden arviointi tarkoittaa nyt jotain aivan muuta kuin kirjan alusta loppuun kahlaamista.
Arviointiin kuuluu myös oppilaan työskentelyn ja oppimisen itsearviointi. Oppilas arvioi näitä suhteessa opetussuunnitelmassa kirjattuihin tavoitteisiin. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppilas arvioi itsearvioinnissaan oppiaineen kaikkia tavoitteita, vaikka jokaista tavoitetta ei otettaisikaan huomioon muodostettaessa arvosanaa lukuvuositodistusta varten. Arviointia tulisi myös dokumentoida jollakin tavalla, jotta tiedot olisivat sitten käytettävissä lukuvuosiarviointia varten. Dokumentointikin jo omalta osaltaan varmistaa sen, että monipuolinen arviointi toteutuu lukuvuoden aikana ja oppilas oppii arvioimaan omaa kehittymistään.
Olen monissa keskusteluissa verrannut tavoitteiden mukaista arviointia kilpaurheiluun. Itse olen aikoinani harrastanut 15 vuotta pikajuoksua, jossa tavoitteellinen ja pitkäjänteinen työskentely on tullut tutuksi. Asetin aina uuden kauden aluksi tavoitteet vuodeksi eteenpäin. Tavoitteita ei ollut vain yksi, vaan se koostui monesta osasta – aivan siis samoin kuin uuden opetussuunnitelman oppiaineen tavoitteet. Vaikka kilpaurheilu ja koulumaailma ovat eri asia, näen tavoitteiden arvioinnissa monia samoja piirteitä: molemmissa halutaan kehittyä yhä paremmaksi, kuljetaan kohti useampaa tavoitetta, harjoitellaan monia eri taitoja ja arvioidaan lopuksi, miten tavoitteisiin on päästy.
Kun kesän kilpailukauden jälkeen kävin palautekeskustelua onnistumisista, tutkin eri tavoitteita ja niiden toteutumista. Silloin ei ollut tärkeää se, oliko jokin yksittäinen harjoitus mennyt hyvin tai huonosti, koska sehän oli tehty vain yhtenä päivänä, eikä näin ollen ratkaissut koko vuoden tavoitteen saavuttamista suuntaan eikä toiseen. Tämänkin yhdistän koulumaailmaan niin, että yksittäinen koe ei välttämättä kerro koko totuutta oppilaan osaamisesta, koska siinä hetkessä voi olla esimerkiksi monia häiriötekijöitä, jotka heikentävät lopputulosta. Oppilaan edun mukaista on siis ottaa laajemmin hänen oppimisprosessinsa huomioon ja arvioida muutakin kuin vain muutamia yksittäisinä hetkinä tehtyjä tehtäviä tai koetuloksia. Kokeiden pitämistä tulee muutenkin arvioinnin osalta miettiä tarkkaan, sillä kokeessa tulisi olla vain kyseisen vuosiluokan tavoitteiden saavuttamista mittaavia tehtävä, jotta koetulosta voisi suoraan käyttää mukana lukuvuosiarviointia annettaessa. Jos kokeessa on kysytty sellaisia asioita, joita ei ole kyseisen vuosiluokan tavoitteissa, menettää koe tavoitteiden arvioinnin osalta merkitystään. Tämä on hyvä muistaa!
Uudesta opetussuunnitelmasta puhuttaessa hämmästelen toisinaan sitä, kuinka joku unohtaa tai haluaa unohtaa, että opetussuunnitelma on tehty noudatettavaksi, eikä siitä voi johtaa täysin omia versioita. Muutos ei ole tietenkään koskaan helppoa, jos pitää tiukasti kiinni omista periaatteistaan, eikä näe tai ei halua nähdä mitään hyvää tavoitteiden mukaisessa arvioinnissa. Onkohan se kuitenkin loppujen lopuksi niin, että jos ei ole sisäistänyt oppiaineiden tavoitteita ja sisältöjä, eikä tavoitteiden ja sisältöjen yhteyttä, on melko hankalaa ymmärtää tavoitteiden mukaista arviointiakaan?
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.