Viime päivinä olen istunut Kuopiossa Opsian järjestämässä Kuntakesu koulutuksessa. Koulutuksen tarkoitus on tuoda samaan pöytään sivistystoimen johtavia virkamiehiä ja päätöksentekijöitä. Kuntakesu on siis opetuksen ja koulutuksen järjestäjän paikallinen kehittämissuunnitelma, jonka tavoitteena on parantaa oppilaiden oppimista, henkiloöstön osaamista, kestävää hyvinvointia ja johtamista. Kuntakesu on opetushallituksen tarjoama työväline kuntien strategisen suunnittelun tueksi. Viime talven koulutus on lisännyt paitsi omia verkostoja, kasvattanut myös omaa käsitystä siitä, että samoja asioita tehdään pitkin Suomea koko ajan. Pyörä tulee keksittyä moneen kertaan uudelleen, mutta toisaalta organisaatiot kasvavat juuri tässä prosessissa. Tulos on hyvin erilainen eri kunnissa.  

Viimeisen kahden päivän iloisin valopilkku oli ehdottomasti kansanedustaja Jutta Urpilaisen uskomattoman luonteva esiintyminen. Ministerin jäykkyys oli kaikonnut, ja Urpilainen puhuin luontevasti kollegoilleen taloudesta. 

Huoli Suomen tulevaisuudesta on yhteinen. Urpilainen osasi suomentaa sen, mitä kuulemme päivittäin uutisista, kestävyysvajeesta ja polarisaatiosta maailmassa. Kouluista hän teki myös linjauksen: Ei säästetä opetuksesta, säästetään seinistä. Vaikka monen pienen koulun kannattajan karvat nousevatkin pystyyn moisesta väitteestä, on ajatuksessa järkeä: Monella kunnalla olisi syytä kiinnittää huomiota kouluverkkoonsa ja sen tulevaisuuteen.

Omassa kunnassani näihin raskaisiin päätöksentekoprosesseihin ei ole tarvetta. Pikemminkin taistelemme jatkuvasti vastakkaisen ongelman edessä: mistä löydämme jatkuvasti lisää tilaa opetukseen, kun oppilasmäärä turpoaa kuin pullataikina. Ja samaan aikaan, miten saamme jatkuvasti budjetoitua lisää rahaa koulutukseen, kun opettajia tarvitaan vuosi vuodelta enemmän. Pätevistä opettajista ei sen sijaan ole pulaa. Meille halutaan tulla töihin ja hakijoita on runsaasti. Ilolla olen huomannut myös sen, että enää syy Ylöjärvelle tuloon ei ole vain Tampereen seutu, vaan opettajat haluavat hakeutua meille myös siksi, että kunnassamme ollaan kiinnostuneita koulutoimesta, opettamisesta, opettajista ja oppimisesta.

Säästöjen löytäminen koulutoimestamme sen sijaan on haastavaa. Valtaosa koulutoimen menoista on henkilöstökustannuksia, joten säästäminen on automaattisesti opetuksesta tai tuesta leikkaamista. Lyijykynistä on turha säästää, säästöjä pitää löytää luovemmin, varsinkin, kun samaan aikaan haluamme monipuolistaa opetustamme, oppimisympäristöjämme ja opetusmateriaalejamme. Ja täydennyskouluttaa opettajiamme.

Viime päivät olemme siis keskustelleet kuntien taloudesta. Opetustoimien taloudesta. Tietysti siitä, miten paljon meillä on rahaa käytettävissä tulevaisuudessa. Mutta intouduimme siellä myös useasti ops-keskusteluun. Toisena päivänä meitä johdatteli Rehtori-instituutin johtaja Mika Risku, joka käsitteli ops-prosessia muutoksen prosessina. Risku haastoi meitä alkamaan oppimaan uudella tavalla. Kuitenkin niin, ettemme yritäkään ottaa maailmaa haltuun kontrollilla. Risku pyysi huomaamaan, ettemme vie iloa prosessista sisällöillä ja kannusti iloitsemaan prosessista ja niistä keskusteluista, joita prosessissa käymme. Hän puhui asiantuntijuuden muutoksesta, mutta kirjoitan siitä teille toisen kerran. 

Itselleni Risku antoi uudenlaista ajattelun aihetta: miten mahdollistan kaikille tässä prosessissa oleville asioiden arvotuksen omista lähtökohdistaan? Miten mahdollistan yhteisessä arvokeskustelussamme synteesin kompromissin sijaan? Miten saan terävöitettyä toimintaamme sen sijaan, että tyydyn laimeaan kompromissiin, huomioon ottaen kuitenkin ihmisten arvotuksen ja keskustelun?

Tärkeitä asioita. Keksin siihen jo yhden idean. Tästä saattaa syntyä opetussuunnitelman paikallisesti päätettävien asioiden arvotustyökirja päättäjille ja opetustoimen toimijoille. Samalla siitä voisi syntyä myös passi osallisuuteen tässä prosessissa. Savon reissulla vahvistui oma fiilikseni omasta prosessistamme. Olemme hyvällä etumatkalla, mutta syytä himmailuun ei ole. Sen sijaan meillä on valtava tarve mahdollistaa monenlaisia keskusteluja taitavalle opettajakunnallemme, kuntamme oppilaille, huoltajille ja päättäjille. Takki ei ollut tyhjä tästä koulutuksesta palatessa. Päin vastoin.