Lämpöiset terveiset Kataloniasta, johon rehtoreidemme kanssa teimme tutustumisvierailun menneellä viikolla. Tulen kirjoittamaan asiasta ehkä nelisen artikkelia, nähtävää riitti, vierailimme viidessä mielenkiintoisessa koulussa. Lähden liikkeelle ehkä helpoimmasta sisällöstä, jonka näimme Montcau-LaMolan koululla.
Tässä yksityisessä, 0-18-vuotiaille koulutusta antavalle koululla oli oppilaiden töitä laitettu näytille todella kivasti. Muutamia esimerkkejä olenkin heittänyt Alakoulun aarreaitta-ryhmään Facebookissa. Yksi koululle tyypillinen asia oli kirjastoprojekti, joka kiinnosti kovasti rehtoreitamme. Tämä projekti ei periaatteessa moneltakaan osin maksa mitään, mutta tässä on minusta hyvä esimerkki siitä, että suunnitelmallisella johtamisella saadaan parannettua koulutuksen laatua merkittävästi.
Koululla oli vahvasti esillä tällä viikolla oleva katalonialainen halloween, ja näin kirjastokin oli koristeltu. Lisäksi kirjastossa oli kausikirjoja esillä hyllyillä. Tämähän on ihan tavallista meidänkin koulu- ja tavallisissakin kirjastoissa. Loistavia paikkoja näille kirjaesittelyille ovat muuten myös esimerkiksi ne paikat, jossa oppilaat jonottavat ruokailuun. Odotellessaan mukavasti ehtisi tutustua kiinnostaviin kirjoihin, niiden esittelyihin ja arvosteluihin.
Tässä espanjalaisessa koulussa mukavaa oli mm. se, että jokainen luokka vietti tunnin viikossa kirjastossa, lukien kirjoja ja esitellen lukemaansa toisille. Lisäksi jokaisella lapsella on jokaisena koulupäivänä lounaan jälkeen 20 minuutin mittainen lukutuokio.Kun muistaa, että nytkin oppiaineemme nimi on äidinkieli ja kirjallisuus, en näe mitään ongelmaa siinä, että tällaisia rakenteita luotaisiin mihin tahansa suomalaiseenkin kouluun.
Kirjoja Montcaun kirjastossa oli monipuolisesti, niitä ostettiin määrärahoilla, mutta kodit ja yritykset tekivät myös lahjoituksia koulukirjastoon, eli kierrätyskin toimi tässä ajattelussa. Kirjastossa oli myös valoisaa ja tilavaa, ja pienille - ja miksei isommillekin - oli järjestetty mukava lukunurkkaus. Aika helpolla ja pienillä kustannuksilla.
Meilläkin on monia lukuprojekteja. Esimerkiksi lukudiplomia käytetään monessa koulussa. Tässä koulussa oli lukemiskilpailu luokkien kesken. Tässä kuvassa paikallinen opettaja kertoo, että jokaiselle luokka-asteelle on kirjaston seinälle tehty lukusuunnitelma. Eri kohdassa olevat kirjat ovat eri tyylilajeja: kaunokirjallisuutta, tietokirjallisuutta, runoutta jne. Kun oppilas on lukenut kirjan, hän laittaa nimellään varustetun pallukan kirjan viereen. Tästä saadaan luokan luettujen kirjojen määrä lukuvuoden aikana. Lisäksi koulun opetussuunnitelmaan kuului lukea tietyt kirjat tietyillä vuosiluokilla.
Lisäksi tässä oli myös suositusjärjestelmä, sillä katsotaanpa tarkemmin: rasti nimen päällä tarkoitti, ettei oppilas ole pitänyt lukukokemuksestaan!
Toiset oppilaat pitävät mielenkiintoisena sitä, kuka ehtii lukea eniten kirjoja. Seuraavassa kuvassa näette, miten oppilas oli jo vuosien ajan lukenut kirjoja ja eri vuosina luetut kirjat näkyivät näissä "pilvenpiirtäjissä". Alinpana on ekaluokan, seuraavana tokaluokan jne. kertymät.
Eri värit kuvioissa tarkoittavat kirjan vaikeutta lapsen omasta mielestä. Näin opettaja näkee sekä sen, montako kirjaa lapsi on lukenut, myös sen, miten vaikeana hän on kirjaa pitänyt. Alinpana keltaisella taustalla on tämän vuoden kirjalistat.
Projekti oli lisännyt merkittävästi oppilaiden kiinnostusta lukemiseen. Oppilaiden lukutaito oli parantunut ja oli selvästi nähtävissä myös yhteys muiden oppimistulosten parantumiseen. Allekirjoitan tämän lämmöllä, sillä muutama vuosi sitten toteutimme Roihuvuoren ala-asteella hyvin saman tyyppisen projektin: Allu-testien tulosten perusteella asetimme tavoitteeksi,että saamme suomalaistaustaisten oppilaiden lukutaidon vähintään keskitasoon ja maahanmuuttajalasten tulokset vähintään lähelle keskitasoa. Välineenä tämän tavoitteen tavoittelemisessa meillä oli käyttää lukutaitoa monipuolisesti jokaisen oppiaineen välineenä. Oltiinpa oikeilla jäljillä jo useampi vuosi sitten, uudessa opsissahan korostuu monilukutaito ja se, että jokainen opettaja on myös sen oppiaineen kielen opettaja oppilaan näkökulmasta. Tavoiteaikataulu tuolloin oli kaksi vuotta, mutta olipa mukava saada erityisopettajalta sähköpostia jo seuraavana vuonna: Olin siirtynyt nykyiseen tehtävääni, mutta koululta kerrottiin, että olimme ottaneet aimo harppauksen kohti tavoitettamme jo yhden lukuvuoden aikana.
Pelkästään lukemisen lisäksi tuolla espanjalaisessa koulussa oli nostettu oppilaiden kirjoittaminen blogien profiilia. Oppilaat kirjoittivat lukemastaan ja arvioitsivat lukemiaan kirjoja. Myös vanhempia kannustettiin lukemaan lastensa kanssa ja myös vanhemmat saivat kirjoittaa blogimerkintöjä yhdessä lapsensa kanssa. Mainio mahdollisuus saada vanhemmat kiinnostumaan lapsensa koulusta!
Minusta tässä ollaan yhdessä koulun kehittämisen ytimessä: useisiin pedagogisiin ratkaisuihin ei tarvita hirvittävästi rahaa, vaan halua tehdä asioita uudella tavalla. Kaikki innovaatiot eivät päädy pysyviksi ratkaisuiksi, mutta se ei tarkoita aina sitä, etteivätkö projektit ole olleet elämyksellisiä ja toimivia. Pedagoginen kehittäminen on tietoista suunnan näyttämistä kohti haluttua visiota.
Millaisia lukijoita te haluatte kouluunne? Napsitteko tästä jonkin idean, tai heitättekö jotain lisään tähän soppaan? Tulkaapa kommentoimaan!
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.