Tänään saatiin pakettiin jotain, mitä meidän seudullisessa OPS-työssä on valmisteltu puolitoista vuotta. Keväällä 2013 aloitimme yhteisen tuntijaon sorvaamisen Tampereen kaupunkiseudulle, ja vaikka välillä on ollutkin epäuskon hetkiä, saatiin tuntijako tänään seutusivistysjohtajien kokouksessa nuijittua valmiiksi kunnalliseen päätöksentekoon.

Lienen kertonutkin teille päällimmäisen fiiliksen tämän asian sorvauksessa: Teetpä sen miten tahansa, teet aina huonon. Mutta se etu siinä on, että teitpä miten huonon tahansa, on kymmenen vuoden päästä marinoitunut parhaaksi mahdolliseksi - kun se ollaan vaihtamassa jälleen.

Valtioneuvoston asetus juhannuksen jälkeen kesällä 2012 oli pettymys koulutuksen ammattilaiselle: todellisia uusia avauksia ei uskallettu tehdä. Tuntijako oli kalpea kopio aiemmasta, muutokset olivat liian pieniä opetuksen järjestämisen todelliselle uudistamiselle. Mutta sitä lähdettiin säätämään.

Keväällä 2013 seudullinen OPS-projektiryhmä nimesi pienemmän ryhmän valmistelemaan esitystä. Lopulta päällekkäisyyksien vuoksi meitä oli vain kolme: minä, Eija Paukkuri Nokialta ja Ville Raatikainen Pirkkalasta (nykyisin rehtorina Tampereella). Yhdessä lähdimme miettimään vaikuttamisen mahdollisuuksia ihan ruohonjuuritasolta lähtien.

Päädyimme eräänlaiseen moduuliratkaisuun: Valtioneuvoston asetuksen tuntijako jaettiin sekä vuosiluokkiin (1-2/3-6 ja 7-9) että oppiainekokonaisuuksiin. Näin kommentoijalla oli mahdollisuus ottaa kantaa siihen, missä itse oli asiantuntija arvottamatta kuitenkaan toisten oppiaineiden kokonaisuuksia ja ottamatta kantaa suureen kokonaisuuteen, joka on aika mutkikas kokonaisuus. Näitä moduuleja sai äänestellä ja kommentoida ympäri kaupunkiseutua.

Sen jälkeen kokosimme moduuleista kokonaisuuden, jonka kokonaisuutta aloimme säätää edellä mainittujen sääntöjen puitteissa. Tavoitteenamme oli minimituntijako, jotta kaikki voisivat sitoutua ainakin siihen. Näistä muotoitui kolme erilaista vaihtoehtoa, joista kaksi pääsi lopulta finaaliin. Taisin muokata vielä jotain valinnaisuuteen liittyvää kokonaisuutta tässä sopassa ja näitäkin ehdotuksia sai vielä kommentoida rehtoreiden kautta.

Loppujen lopuksi, kaikkien vaikeuksien jälkeen meillä oli tänään tuntijako, joista suositumpi versio meni tänään läpi ilman sen suurempia säätöjä. Valmistelu oli pitkä, lopputulos ei ollut yhtä innovatiivinen, kuin sen toivoisimme olevan, mutta annetuilla reunaehdoilla se oli sellainen, mitä siitä pitikin tulla. Ja ennen kaikkea, saimme aikaan koko seudulle yhteisen ratkaisun! Siitä saamme jo olla ylpeitä!

Odotamme vielä toki valtakunnallista ratkaisua muun muassa siitä, että jos edetään eduskunnan välikysymykseen esitetyn vastauksen mukaisesti siirtymäajalla, tuleeko opetuksen järjestäjien korjata puuttuvia tunteja oppilaan kokonaistuntimäärästä ja jos pitää, pitääkö kokonaistuntimäärän (222vvt perusopetuksessa) vai jokaisen oppiaineen minimituntimäärän täsmätä? Sitä ei kai tiedä vielä kukaan.

Esitykseni lopuksi sanoin tänään Tampereen seudun sivistysjohtajille, ettei mikään tuntijako (ainakaan oppiainejakoinen) vielä muuta toimintakulttuuria, vaan töitä on tehtävä kovasti koulujen toiminnan kehittämiseksi. Niistä on hyvä jatkaa, kun tämä perustan luova tuntikehikko on olemassa.